Suklaakakussa pitää olla suklaata

Voi olla, että gradun kuolonlinjan lähestyminen herrrrmostuttaa ihan h i u k a n ekstraa kun erään lapset ja puoliso sairastelevat. On aika epistä mennä matalalla ärsykynnyksellä toisen nelivuotispäivänä, etenkin kun suuresti odotetut kekkerit peruuntuivat taas tautien takia. Tai siis lykkääntyivät, sillä uusi yritys on viikon kuluttua.

Asiaa kompensoi toivon mukaan se, etten myy lapsia sirkukseen että suklaakakusta tuli helkkarin hyvää. Käytin jälleen Pyllyn marhaan ohjetta pohjana. Nesteenä oli laktoositon maito ja hedelmäsoseena Muksu-päärynä (joka on varsin herkullista, muuten). Lisäksi rojautin taikinaan pari ruokalusikallista kaakaota ja noin 50 g keittosuklaata rouhittuna. Kakun väliin ja päälle tuli säilykepäärynöitä mehuineen, vadelmahilloa ja intokermavaahtoa. Tein sulatetusta suklaasta robustinpuoleisia koristeita, jotka asettelimme kaiken huipulle ja reunoille emmekä säsätelleet myöskään ranskanpastilleissa tai suklaaströsseleissä, hehe. Etenkin tuo strösseliosasto hoideltiin melko perusteellisesti, kun Tosikoinen pääsi kahvoihin.

Likkalapsella alkaa nyt olla aika mukavasti vaaleanpunaisia vaatteita. Muuten vähän pykisi, mutta toisaalta menetteleehän tämä teini-iän mustaa kautta vartoillessa. Sitä paitsi vaaleanpunainen sopii aika hyvin Pohjolan kalpealle neidolle.

Hirvittää, miten tuo vauva on yhtäkkiä kasvanut nelivuotiaaksi huiskaleeksi! Olen nauttinut valtaisasti kaikista vaiheista tähän asti eikä se asiain tila varmaankaan muutu ihan äkkiä. Tahtoikä on koettelevaa hermoille, mutta toisaalta tämä on äidinkin jämäkkyyskehityksen ja joustavuuden sekä jouston loppumisen tasapainottelun treenaukselle ylettömän hyödyllistä. Kotona on ihminen, joka hartaasti, tosissaan ja kattavasti treenaa juurikin näitä asioita: minän ja muiden vuorovaikutusta ja asettumista tässä maailmassa kaikkine tarpeineen, tahtoineen ja haluineen. Kyseinen ihminen myös luottaa minuun, arvostaa, rakastaa minua ja on valmis tekemään harjoituksia tässä asiassa vaikka kuinka. Mikäs on treenatessa.

Mikä tärkeintä, minusta vaikuttaa, että tuo ihminen on täysilla olemassa omassa elämässään ja että tuo elo on kiinnostavaa ja täynnä mahdollisuuksia. Muilla ihmisillä on paljon väliä, myös itsellä on paljon väliä. Meitsit sitten parhaansa mukaan mahdollistavat, että elämä pysyy semmoisena jatkossakin ja kehitys saapi edetä likalle ominaisiin suuntiin.

(Fotoja myöhemmin.)