Tänään saamme taas hörhöillä kasviksen parissa koko päivän. Onneksi pääsin päiväkodille äitienpäivän kunniaksi aamukahvitukselle, jotta jaksan. Ei oikein riittäisi kärsällisyys. Onneksi semmaakin on vielä tänään, niin on ytyä tässäkin päivässä. Meiduli opponoi yhtä työtä, jota on ihan ilo kommentoida, koska siinä on paljon pätöä asiaa.
Isompia empaatti-iloja on tullut kahden päivän kuluessa kaksi. Eilen opiskelutoveri kertoi suloisia lempeen liittyviä uutimia ja tänään päiväkodilla näin, että Tosikoinen oli saanut uuden parhaan kaverin, edellinen nimittäin muutti pois. Muuttanutta surtiin pitkään ja hartaasti, mutta nyt on uusi hengenheimolainen löytynyt. On hyvin kätevä tämä eläytymiskyky, kun saa kicksejä muiden meiningeistä!
Olisikohan minunkin pitänyt surra enemmän rakkaussuhteista erkaantumisia? Vain nämä kaksi aviopuolisoa ovat herättäneet sellaisia oikein isoja tunteita erkaantumisen tapahduttua tai uhattua, muiden jälkeen olen vain jatkanut eteenpäin varsin vähäisen itkuin. Olen tainnut polttaa suhteet yleensä aika nopeasti loppuun, kun olen semmoinen intensiivisen sorttinen ihastuessani. Paitsi kun ihastun kumppaniin, jonka kanssa ollaan jo oltu iät ajat. Mietin näitä lisää ehkä kuuden päivän kuluttua tai syksyllä 2010 tai joskus. Ei ole rakkaudesta erkaantuminen toivon mukaan ajankohtaista vuosikymmeniin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
*tsemptsemp* Ei enää montaa päivää! Sitten se on ohi. Mä luovuin omastani eilen aamupäivällä, iltapäivä meni läppärin ääressä, tuijotellessa ikkunasta pihalle ja pureskellessa kynsiä. Oli aika hukkateillä olo. Ja toisesta kädestä osa kynsistä nyt nysiä :-(
Nyt sitten odottelen kypsäriin pääsyä ja tietty varsin haasteellisena projektina sitä todistusanomuksen täyttämistä. Siinäpä ihan tosissaan melkoista pähkäilyä! Kai se on jokin viimeinen koettelemus, että voiko tuota tosiaan päästää pois yliopiston talutusnuorasta, jos se ei osaa edes todistusanomusta täyttää.
Mutta siinä se sitten oli. Kymmenen vuoden koettelemuksen kliimaksina pureskellut kynnet, eikä mitään onnea ja autuutta instant-muodossa. Päinvastoin, elämän realiteetit kutsuivat lapsen märkivien korvien muodossa :-(
Jaksellusta viimeisiin päiviin!
Ai niin, kypsäri pitää sopia! Nimittäin tän kuun tenttipäivä jo meni. Hizzi, kun saisi sen heti perjantaille! Kynnet ovat maukasta purtavaa kyllä, kun elämä käy merkilliseksi. Näinköhän tuolla maailmalla kulkee paljonkin todistusanomusta vaille maistereita? :-)
Lähetä kommentti