Aamulla koin virkeän hetken

Joskus kuuden jälkeen heräsin yhtäkkiä täysin virkeänä, sillä taivas yritti pudota maahan ja piti outoa mekkalaa. Esikoisen kanssa vietimme yhdessä salaista hetkeä. Seisoimme rinnakkain ikkunan ääressä ja katselimme rakeiden vimmaista kuohuntaa. Vaihdoimme pari viittomaa ja äännähdystä.

Muuten olenkin ollut enimmäkseen väsylattana ja otan epätyypillisiä torkkuja pitkin päivää. Pitäisi kai mennä lääkäriin (muutamastakin syystä) mutta flegu estää. Pitäisi myöskin sitä ja tätä, tuotakin. Ainakin teen tänään esseen valmiiksi, täytän tutkintolomakkeen ja vien molemmat huomenna lipastolle. Joo? Joo. Nyt hetikö? Nii-in! Onko pakko, jos ei halua? ON!

Haluaisin käydä jo kesäkalenterin ja painopeiton näperrykseen, mutta esseejumitus estää. On myös todella ihanaa vain lötköillä ja lukea kirjoja. Ehkä sekin on terveellistä järjellisinä annoksina.