Tiedätte jo varmaan, että aibofobia on palindromien pelko? No, se on viisauden alku. Tänään otin selville, että Seigikain aikidokurssi alkaa syyskuussa ja pitää vain seurata nettivä, jotta saa tarkemmat koordinaatit selville. Mutta. Mitä jos käpyä ehtii käydä peelottamaan lähestyvä aikidokurssi? Ja jänistän? Nyt kun ei ole muuta sitkutusta estämässä aikidoitumista.
Katselin myös likalle jotain tanssijuttua, koska hän on jo pitkään esittänyt toiveita siihen suuntaan. Olisiko jollakulla suositella hyvää tanssiharrastuspaikkaa nelivuotiaalle Tampereen suunnalla? Tarkoitus ei ole broileerata likasta ballerinaa, vaan antaa tilaisuus nauttia liikkumisesta, musiikista, kehontuntemuksesta, yhdessä tekemisestä, oppimisesta ja semmoisesta. Saisi oikeasti tanssia elikkäs ilmaista juttuja liikehdinnällä, mutta ei missään armeijakurissa. Sekavaako? Eihän toki, ainakaan omassa pollassani.
Fobiat pomppivat nyt mielessä, kun aloin googlailla sanaa väkijoukkojen pelolle (demofobia tai enokiofobia). Fobiasta puhuminen omalla kohdallani tuntuu liioittelulta, mutta pahimmillaan väkijoukossa tulee kyllä hirvittävän epämiellyttävä olo enkä mieluusti hakeudu isoon ihmismassaan. Myös väsymys tuommoisen ison väkijoukon seassa olemisen jälkeen saattaa olla tolkuton. Ihan varppina ainakin 1/4-lukija siellä nimittäin mietti, että miksihän tuo kotona vaan polkkaa eikä mene Tammerfestaamaan. Sellainen Pakkahuoneen kokoinen konsertti esmes on vielä ihan oukei jonotuksineenkin, jos ei ole tolkutonta painetta katsomossa ja esiintyjä on joku todella hyvä (kuten esmes David Byrne), mutta jäähallin kokoinen ei (vaikka olisi Neil Young). Eikä minusta ole oikein festari-ihmiseksikään, vaikka usein ole yrittänyt. Täsmäiskun voi tehdä suosikkia kuulemaan, mutta sitten äkkiä pois! Onneksi massatapahtumiin riittää porukkaa ilman minuakin, joten ei tarvihe potea omantunnontuskia.
Mikä on sinun suosikkifobiasi? (Huom. kyseinen sivu näyttää kieli poskessa kasatulta, vaikka moni termeistä näyttää myös oikeilta. Esimerkiksi epäilen, että nokiafobia ei ole tautiluokituksessa, vaikka lehdessä kännykänkäytöstä puhutaankin pelkoa herättävään sävyyn.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Ei kai se mikään suosikkifobia ole, mutta oikeasti minua pelottavat hissit ja ahtaat paikat. Usein myös ihmiset, mutta siitä ei puhuta, koska olen päättänyt tutustua paljon uusiin ihmisiin. Joskus kyllä pelottavat vanhatkin tuttavat.
Heippa! Tämä vakkarilukija intoutui kerrankin kommentoimaan, kun ei voinut vastustaa aihetta tanssi.
En valitettavasti osaa sanoa Tampereen tanssikouluista mitään, mutta sen verran voin rohkaista, että eivät nelivuotiaiden tanssitunnit yleensä mitään armeijameininkiä ole, vaikka niitä tarjottaisiin (esi-) baletin nimelläkin. Tuonikäisten kanssa keskitytään juuri siihen leikinomaiseen liikkumiseen ja omaan tapaan liikkua ja luoda liikettä musiikkiin - eli juuri noihin peräänkuuluttamiisi asioihin.
Tanssikoulusta (kun sellaisen löydät :) kannattaa kysellä tarkemmin tunneista, niin sopiva vaihtoehto löytyy varmasti.
:oftalmofobia:
Aikido on kivaa! Siitä tuli heti sellaista oloa että olen vahva ja pärjään! Kiva heitellä ukkoja tatamiin! Ainakin meillä päin se aikidoporukka oli asiallista ja kivaa ja jotenkin sellaista zen-tyyppistä - ihan lammasmaisesti kupsahtelivat ketoon, autuas ilme naamallaan. Pelko pois!
Hanna G
Mä otan ton vetokammon, ehhehehee.
Ei ku oikeesti, kuten yllä jo sanottiinkin, lapsille ei ole mitään armeijatanssitunteja, vaikka olis balettiakin, että ihan hyvin voit päästää balettitunneille, jos tyttö halajaa:)
Aikidoitumiseen ei ole nyt mitään oikeaa estettä, eikä edes kammoa, jotta sinne vaan pyörimään! Siitä tulee hauskaa, usko pois!
-minh-
Pakko yrittää kommentoida tällä vanhalla koneenrähjällä (on muuten viime vuosituhannelta..) sillä uskaltanen suositella tässä tapauksessa tanskaria. Olikohan se nyt Tampereen konservatorio joka sitä järkkää. Puoliskoveljeni aloitti aikoinaan tanskarissa muistaakseni viiden vahnana ja oli sille kova hitti vaikka olikin vähemmistöä sukupuolensa vuoksi. Se on tanssillinen vastine muskarille, tanssin esiopetusta leikkimielellä, tsekkaa konservatorion sivuilta tarkemmin.
Me ollaan HEppulin kanssa käyty aikoinaan konservatorion muskarissa ja liputan kyllä täysin sen laitoksen ammattitaitoisen opetuksen puolesta. KOkemusta löytyy myös srk:n muskarista enkä mieluusti puhu niistä samassa lauseessa, sen verran eri tasoista opetus oli ainakin silloisten opettajien ollessa kyseessä.
Ja tuo aikido kuulostaa ah niin kamalan ihanalta itsensä rääkkäykseltä, go for it!
Kiitos teille kaikille! Me mennään likan kans, yks tanssimaan ja toinen aikidoon, kun kerran näin moukevasti kannustetaan. Ja muutenkin. :-)
Pelko on ihan tervettä hommaa, kunhan ei liikaa jätä asioita tekemättä sen takia. Pelätään kun tavataan! Eiku.
Useissa balettikouluissa on tarjolla lastentanssikursseja alle kouluikaisille. Tampereella ainakin Hannele Suomalaisella on (ollut) 3-4 ja 5-6 -vuotiaiden ryhmia, jossa siis ideana on lahinna tanssillinen liikunta musiikin tahdissa. Ko. koululla on myos tunteja eri puolella kaupunkia, ei siis vain keskustassa. Olen kuullut hyvaa tuosta koulusta ja sen opettajista, mutta varmasti muitakin hyvia vaihtoehtoja on.
Lähetä kommentti