Heinäkuun puoliväliin povasi kanslian työmyyrä maisteripaffin valmistuvan ja nyt olenkin ulvonut kuuta postiloodan juurella, mutta ei! Vaikka on jo kuudestoista päivä! (Äh.) Koska elämässäni normaalisti kaikki kulkee viidentoista solmun ja mutkan kautta, rohkenen uskoa tutkinnon valmistumiseen vasta, kun kourassani on mustaa valkoisella. Huomenna menemme kaiketi Muumimaalimaan, joten postinkantajan ei tarvitse huomenna säikähtää pahvia vaille maisteri-ihmissutta.
Muuten on meneillään megaluokan jumitus! Eilen tosin olin ennekuulumattoman sosiaalinen ja tapasin peräti kolmea eri naista, joista kaikki huippuja. Toki olin hieman ruosteinen kyykittyäni niin paljon omissa oloissani, mutta ainakin minun puolellani oli ilo. Kaipa täältä vielä noustaan. Alan selvitellä papereitani ja keräillä puuttuvien opintojen langanpäitä. Siinä puuhassa luultavasti tulee pakonomainen tarve päivittää blogia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Paffien myöhästymiseen riittää tähän aikaan vuodesta että yksi (1) ihminen sairastuu. Tai siis eihän ne pahvit nyt edes vielä oo myöhässä, sää sätkit vaan siellä :-D
Alkaa hermostuttaa toi postiloodalla kyttäily (koko naapurustoa ja Itellaa) ;-D
Joo, kyllä se sieltä tulee, heinäkuussa kaikki vie tupla-ajan
...(ihan ku täs ei olis muuta tekemistä kuin päivystää puoli päätä postilaatikossa, prkl!)
Joo, muuten, jos se miestenpyörä on naisten ajettava, niin otan mielelläni käyttöön... Sain huhtikuun alussa pyörän, hävitin sen ainoan avaimen kaksi viikkoa sitten, eikä sitä ole tietenkään sarjanumeroitu. Suatana, että vituittaa!
-minh-
Ota paffin tilalle prenikka!
http://kriisi.vuodatus.net/blog/1426426
Lähetä kommentti