Kaveri täytti 31 ja tarjosi mokkapaloja muutamalle kimulille, joihin itsekin sain lukeutua. Viihdyin loistavasti ja ilokseni siinä sivussa totesin, että mokkapalat ja kimulit eivät aiheuta minulle enää minkäänlaista hyperventiloinnin uhkaa. Toista oli 90-luvun puoliväliin asti, mikä aiheutti pientä pulmastoa opiskelijain illanvietoissa. Nyt aika lailla ärsyttää tuonnoinen rajoittuneisuuteni. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua se tuntuu hellyttävältä?
Tänäänkin minulla on sosiaalisuushumala. Juttelimme useita tunteja putkeen ja nyt on sellainen hieno huppeli, joka tulee hauskasta seurasta. Sellaisesta, jossa itsekin tuntee olevansa hauska ja läsnä, yksi eri suuntiin singahtelevan ajatusvirtojen risteyksistä. Mokkapalat olivat niin hyviä että kietaisin kaksi isoa palaa riettaasti maiskutellen. (Toivottavasti kutsutaan silti toistekin.)
Mihin tässä vielä päädytään? Keskiviikkona on tiedossa leffurointia ja torstaina postitustalkoita. (Tervetuloa mukaan postittamaan klo 16, jos hutsittaa! Tarkemmat tiedot sähköpotsilla.) Onneksi jossain välissä varmaan ehdin haista kotinurkissakin, ettei mene aivan liioittelun puolelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Halvan humalan sait! Minä olin kerran tyttäreni kanssa sienestämässä muutaman tunnin ja kotiin mennessä poikkesimme ostamaan nurkkakaupasta keksipaketin, jonka söimme heti. Me tulimme niin kovaan sokeripöhnään, että tyttärentytär moitti meitä puhelimessa jupottelusta, mutta me vaan naurettiin sillekkin. Kahden sienestäjän varttitunnin pökkyrä maksoi 20 kr.
Minä pidän makeasta ja ehkä sen vuoksi vähättelen sokerin humalluttavaa vaikutusta.
Sen sijaan mentaaliprosessit - varsinkin toisen ihmisen kanssa - voivat saada tajunnantilan uudeksi.
Itselläni oli huvittava kokemus 80-luvun puolella, kun osallistuin tilastomatematiikan tenttiin. Sauhusin siellä lähes kolme tuntia - siis keskustelematta kenenkään kanssa - ja kun kävelin hiljaiseen Hervannan iltaan, tuntui olo aika kivalta, kiihtyneen rauhalliselta ja energiseltä.
Illemmalla menin tapaamaan tuttua Liisaa ja Ristoa ja Liisan pikkusisko oli käymässä ja sanoi punahehkuiselle minälle: - Sä olet rakastunut. - Nii'in, mutta keneen?
Ei, en ollut rakastunut tilastomatematiikkaan, mutta ne todennäköisyysfunktiot saivat minut ajan ja paikan tuolle puolen!
Lähetä kommentti