On alkanut tuntua tämä blogi aika ähkyiseltä, täydeltä. Jos tämä on tullut valmiiksi ja on aika aloittaa jotain muuta? Olen tuumannut, että voisin siirtyä omalla nimellä polkkaajien joukkoon ja samalla kadota listoilta, heh. Minulla on jokseenkin kuollut blogi osoitteeltaan etunimi.blogspot.com, jonka voisi herättää henkiin ja askarrella tuttujen teemojen parissa siellä. Uutena tulee tietysti mukaan ainakin open sijaisuudet yläasteella, mikä lienee liiankin mehevä aihe. Siitä kertominen edellyttää kyllä aika hyvää rotia. Joka tapaksessa (hieno typo) bloggaaminen tuntuu tarpeelliselta, koska muuten saattaisin vaikka räjähtää. Ja se olisi sottaista. Lapset jäisivät kaipaamaan. Hienot rojektini jäisivät kesken. Ja sitä rataa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
20 kommenttia:
Hei, ymmärrän yskän, mutta toivon silti ettet vipilää tyystin lopeta. Kyllä paikkansa on myös pseudonyyminä polkkaamiselle, uskon vankasti että omalla nimellä joutuu pakostikin olemaan varovaisempi ja virallisempi. Mikä estää pitämästä vaikka kahta blogia, asiallista omalla nimellään ja vuodattamaan tuntojaan toisaalla? t. nim. ihan samat harkinnat ittellä käynnissä
Itse mietin samaa tuossa päivänä muutamana kun kehtuutti koko blogi, mutten edes sanoiksi sitä sanonut. Näinköhän tuota kuitenkaan osaisi hiljaa olla? Tietysti voisi aloittaa uuden anonyymin, mutta mitäs jos siihenkin kyllästyisi?
Vaikea asento.
Vaan älä nyt sie kokonaan katoa. Jookosta?
Nimellä tai väärällä, niin jatka!
Kyllä maailmaan blogeja mahtuu, ihan hyvin voit pitää sekä tätä salanimballa että sitä toista oikealla nimballa ja vähäisellä julkisuudella. Kadota et kumminkaan saa koska sulla on paljon hyviä asioita käsiteltävänä ja osaat hyvin kans sanoa.
Kiitos armaani! (Enkä ny puhu Giorgiosta mitään.) Pakkohan ihmisen on blogata, kun on oppinut tän avulla säätelemään pollapainetta niin tehokkaasti (sori vaan lukijoille, hehe). Lopettaminen ei ole vaihtoehto, kun ei ole sitä nyrkkeilysäkkiäkään asennettuna kellariin! Kätken sananne syrämeeni ja tutkailen niitä siellä (jos vain mahdun) enkä ala mihinkään drastiseen. Snif.
Minusta Viistolla pinnalla ja Kaura ovat niin vakiintuneita brändejä , että jos suinkin jaksat, niin olisin jatkamisen puolesta.
Minun oli aikoinaan helpompi tulla oikealla nimellä Sun äitiis, kun en ollut mitään niin henkilökohtaisia ja arkoja asioita käsitellyt kuin sinä. Sinun kohdallasi varmaan kahden blogin taktiikka olisi paras. Siis että alkaisit omalla nimellä huseerata ammattiasioissa ja käsittelisit edelleen Kaurana autismiasioita. Ne nimittäin saavat täällä ihan uuden painoarvon, kun niillä on kasvot Esikoisessa. (jonka kasvoja tuskin haluaisit tuoda oikealla nimelläsi blogiin).
Jos ryhtyisit puhumaan vain oikealla nimellä jossakin toisaalla, niin mistäs minä sitten sut löytäisin? Ei pidä kadota!
Toivottavasti jatkat kirjoittamista!! Olet nääs oivalluksillasi ja pohdinnoillasi lastenkasvatuksesta pelastanut tämän äidin monta (arki)päivää!! Huomioitasi pureskellen tajuan tuota jälkipolvea jotenkin paremmin. Ihan aikuisten oikeesti.
Mutta jos päätätkin siirtyä suljetumpaan blogiin, niin saanhan jatkaa lukemista?
T. Se yksi ei-vaarallinen Varkautelainen, joka luki gradusi (ja tykkäsi!!) verkossa
Taijamai, multa voi kysyä, niin kerron! Ja on se loki listallakin ja ihan julkinen. Ollut olemassa jo hyväsen aikaa, melko olemattomana vain.
Kiitos, vaarallinen varkautelainen :-D etunimi.blogspot.com toimii, sinne vaan :-) Jos siis alan painottaa enempi omanimistä blogia. Pitää vielä pyöritellä tätä asiata.
Ihanaa palautetta tuommoinen! Tuommoista just toivoisikin antavansa! Olenhan itekin saanut niin älyttömästi arkeen ja juhlaan, kun olen lukenut muiden tekstejä ja kuunnellut juttuja.
Mietin sellaista että tuolla omalla etunimelläsi et ehkä kovin mielelläsi halua kertoa mitään duuniin viittaavia juttuja, huomioita eri kouluista jne. Tai ainakin luulisin että siinä sais olla aika tarkkana että mitä kirjoittaa. Tarkkana tietty saa ollakin jos on kyse oppilasjutuista, mut ihan tällaiset yleiset ei-salassapidettävätkin saattaa kuitenkin olla hankalia jos ovat yhdistettävissä henkilöön tai paikkaan.
HG
Jes, HG, olen ihan samaa mieltä! Kieli keskellä suuta saapi olla ja oikeastaan pitääkin olla niin omalla kuin salanimellä. Etunimi sattuu olemaan sellainen, että tunnistaa heleposti...
Minuakin on auttanut tämä blogisi kasvamisessa oman vähän erikoisen esikoisen vanhemmuuteen. Olen saanut ihan konkreettisia ideoita arkeen, vinkkejä uudenlaisista näkökulmista ja apua siihen paska mutsi -fiilikseen, kun tuntuu, että lapsen pitäisi xxx ja kyllä nyt kuuluisi jo yyy, mutta kun se ei vaan meillä vielä onnistu...
Lisäksi autismin kirjoon tutustuminen on auttanut ymmärtämään noita esikoisen erityispiirteitä, vaikka hän sinällään nt onkin. Omatkin erikoisuudet on pystynyt paremmin hyväksymään, kun on alkanut ymmärtää, että asiat eivät olekaan jokotai vaan olemisensa saa vapaasti valita eri kohdista erilaisia jatkumoja.
Kiitän siis kauniisti, ja toivon, että voin joskus tarjota jotain takaisin suoraan sinulle tai jollekulle toiselle, joka on vailla jotain sellaista, mitä minulla on jaettavaksi saakka.
Minä olen kahden blogin kannalla, jos vain itseäsi yhtään hotsittaa. Viistolla Pinnalla on mainio ja tärkeä blogi ja kyllä tuntuis tyhjältä ilman tätä. Mutta uusi blogi on myös hyvä juttu, oli se sitten kakkosblogina tai ykkösblogina, ihan eri tavalla voi kirjoittaa. Koskahan minäkin saisin Huarakonttorin siirrettyä uuteen osoitteeseen..? Uudet aiheet kiinnostavat, enkä haluaisi olla niin leimautunut vanhojen tekstien vuoksi, mutta en halua niitä poistaakaan. Ehkäpä joku voi niistä vanhoista jutuista jotain saada irti joskus?
vaikeita päätöksiä, mutta toivon silti, että et tätä lopeta.
-minh-
Siis viistolla pinnallahan on ollut ihan huippu! Muutoin en ota kantaa blogilogistiikkoihin.
Parhautta jatkossakin, minne tahansa tiesi kuljettaa.
T: Nipsu
Eikä.
jatka. nimellä kuin nimellä. luetaan kyllä mielellään edelleenkin.
Voi himputti, miten hienoja kommentteja. Kehittelen tätä hommelia. Toisaalta on ollut tosi kivaa kirjoittaa blogia, jossa voi käsitellä oikeastaan mitä teemaa milloinkin huvittaa, vaikka ytimessä on koko ajan tämä autismihommeli. Toisaalta taas. No, antaa kypsyä aatoksen, eiköhän jotain päätöksentapaista kehkeydy.
En muuten lakkaa ihmettelemästä sitä, miten paljon saa blogistossa ajatukseen apua mitä monenlaisimmissa pulmissa!
Voi, minä ainakin jään kaipaamaan kirjoituksiasi, jos en niitä tavoita! Mielenkiintoista olisi lukea uran urkenemisesta koulumaailmassa; minä näet olen sieltä poistunut ainakin väliaikaisesti ja etsiskelen elämääni muuta.
Jos jaksat, niin pidä kahta. Tästä olisi vaikea luopua lukijana ...:)
-misis morbs
Lähetä kommentti