Sanassa kauneusunet lienee vinhasti pyrstöä. Olen nyt valkaissut nenää, syönyt hyvin ja passelisti, liikkunut paljon ja saanut paremmin unta. Peilissä näyttäytyy taas vähän freesimpi kimuli. Ehkä gee ei alkukesästä kaunistanutkaan, vaan se, että geen valmistuessa ja sen jälkeen nukuin kuin murmelipossu?
Taidan taas intoilla asiasta, joka on ollut päivänselvä jo iät ajat kaikille muille. Niinku että riittävä uni on monin tavoin hyvä asia. Eikä monipuolisesta safkasta ja liikunnastakaan ole varsinaisesti haittaa. Ou vell. En ihmettele, jos joskus lääkäreitä kyllästyttää tarjota ohjeita terveeseen elämään, kun niin monelle meistä yksinkertainen asia on niin vaikea ja vaatii kertausta toisensa perään. Tai ainakin yhdelle minulle.
Huvittavaa, miten simppeli voimailuharjoitus antaa saman tien voimantunnetta, vaikka todellisuudessa yhdestä treenistä ei tule vielä suoranaisesti miksikään. Geejaksolla luovuin kuntoilukeskuksen jäsenyydestä, mutta kotonakin voi tehdä paljon, esimerkiksi etunojapunnerruksia, yhden käden soutua käsipainolla, vatsalihasliikkeitä, kyykkyjä, askelkyykkyjä ja alaselkäliikkeitä. Kun on riittämiin omaa painoa, ei välttämättä tarvitse isommin edes käsipainoja tai jumppakummaria muuhun kuin soutuun, ainakaan vielä.
Myös fillaroinnista tulee aivan elvis olo. Vaikka puuskutin enemmän kuin parempikuntoisena kevätkautena, oli äärettömän mukavaa hurauttaa Hervantaan kampaajalle ja lasketella takaisin. Kotimatka-alamäkeä ei lasketa liikuntasuoritukseksi, koska vaati noin viisi polkaisua. Omalla energialla pöhistetty matkanteko tuntuu aina voimaannuttavalta.
***
Mietimme SP:n kanssa taas Ruotsiin muuttamista. Näköjään myös puolisolla pitää olla suunnitelmat B, C ja D takataskussa, tai alkaa ahdistaa, etenkin kun duunissa tuntuu organisaatio ja käytännön työ muuttuvan huolestuttavaan suuntaan. Joka tapauksessa on hyvä idea alkaa virkistää ruotsintaitoja, kun pidän kyseisen maan kulttuuritarjoomuksista, autismikuvioista ja muusta vastaavasta. Opettajan viran saantiin olisi myös edukasta, jos olisi ruotsin opinnot plakkarissa, mutta en tällä erää halua ajatella niin ison opintomäärän päkistämistä. Örks. Sun Äitis tiettävästi kuuntelee ruotsinkielisiä dekkareita, onko muita hyviä ruotsinvirkistysideoita? Reissun päällä kuuntelin radiosta ruotsia ja olin yllättynyt, miten paljon siitä pystyi ymmärtämään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
11 kommenttia:
Sveduttelu - jos on jokin isompi yhteisö (kuten vaiks työyhteisö) niin sieltä ehkä löytyis joku svedupetteri tai suomenruotsalainen josta olis ihquu pitää teille ruotsin keskustelukerhoa. Näin meillä. Tosin on käynyt myös niin, että vaikka työyhteisö on satoja ihmisiä, vain viitisen niistä käy juttelemassa ruotsii. Hyvä niin, jääpähän meille hikareille enemmän tilaa...
Äkkiä se vertyy, btw. Verryttipä sitä sitten miten päin hyvänsä.
kyskåpspoesi! toimii parhaiten vessassa esim pesukoneen seinässä...
hupsista, siis kyLskåpspoesi...
Siskoni teki aikoinaan huiman tempun, tilasi Hubarin. Ja koska kukaan ei olisi kuitenkaan lukenut sitä, jos suomenkielisiäkin lehtiä olisi ollut tarjolla, peruutti samaan hengenvetoon Hesarin tilauksen. Monta vuotta ne jaksoivat, pöljät!
No, sinulle ei olisi Hublasta hyötyä, kun siinä käytetty kieli on riikinruotsin erittäin etäinen sukulaiskieli (siskolle oli enemmän, se oli töissä Stockalla). Näin ollen suosittelisin kyllä niitä dekkareita. Minä kuuntelen niitä metsäkävelyllä, marjastaessa ja siivotessa (en imuroidessa kuitenkaan). Bussissa en pysty, liikaa meteliä.
Romput lainaan paikallisesta kirjastosta ja rippaan iTunesilla. Dekkareiden sijaan voisit välillä napsia ruotsalaisia podcasteja (nyt on väsy, en jaksa kaivaa linkkejä).
Öitö!
Zepa, psyykkaan itteäni tuolla "äkkiä se vertyy" -ajatuksella. Jollain ilveellä sain peräti vitosen ruotsin luetusta ja nelosen puhutusta lipastolla "pakkoruotsista", joten ei se taito ihan onneton voi olla, vaikka vaikeasti ruosteessa.
Anonyymi, hetken aikaa mietin, että taas yksi sana, jota en ruotsin kielestä ymmärrä :-D Ennen kuin sain korjauksen! Hyvä idea!
SÄ, tuo SP kans mietti Huussista, joka kumminkin aika paljon muistuttaa tuota naapurimaan kieltä :-) Mut toisaalta riikinruotsalaisesta tulis sitä naapurin kulttuuria enempi. Löysin verkosta Turun lipaston verkkokurssin, johon on kerätty oikea linkkien aarreaitta! Kantsii käydä kurkkaamassa etenkin kohdat 4, 5 ja 6, joissa on just medialinkkejä ym.
Nii, ja tommonen keskustelukerho olis aika killeri. Puhetaito kun on varppina pahiten ruosteessa! Ja keskustelu innostaa aivoja tehokkaasti hommailemaan kielen parissa.
Mä just tänään mietin, että opiskleiskohan japania... Oon aina halunnut lukea haikuja alkukielellä:)
Täällä vois vuoden osa-aikaopiskelulla (nk. post-grad tutkinto jonkun hyvän undergrad degreen jälkeen) hankkia englanninkielen opettajan paperit ja sit vois mennä Japaniin englanninopettajaksi, vaikkei alkeisopettajaksi. Oishan se elämänkokemus.
Mut ruotsi on mulle kuin myrkkyä vieläkin. Oli niin kauhea ruotsin maikka lukiossa. Se oli myös mun saksan maikka. Jäi hirveä inho molempia kieliä kohtaan.
-ruu
Po. "vaikka alkeisopettajaksi":)
Vieraan kielethän kannattavat - vaikka niitä ei aina pääse käyttäänkään - eikä olis opettajakaan. Tuo ruotsin tarvetilanne on kyllä aika ilmeinen ja yritin löytää netistä Mika Waltari -sitaatin, jonka mukaan Waltari opetteli ruotsin kääntämällä kirjan (olen sen muistini mukaan lukenut ajalla ennen tietokoneita), mutta toisaaltahan sä osaat jo ruotsin.
Mäkin päädyin vetämään kaksikielistä lasten metsäretkeä viime kesäkuussa: "Teillä on siis kaikilla purkki. Alltså varje familj ska ha en burk. Mitähän sinne purkkiin voisi laittaa? Vad kunde man lägga in i burken? En spindel, bra!" Osv. (Opin myös uuden sanan: ormbulk (joka kylläkin netin perusteella on ormbunk...)
Niin ja Erilaiset Kielet ovat hauskoja siitä, että se oikeasti saavat ajattelemaan eri tavalla: pelkästään erilaiset sanajärjestykset, merkistöt jne. kääntävät harmaitakin aivosoluja uuteen asentoon. Tämä oli ajatus kun aikoinaan osallistuin japanin alkeiskurssille ja se jopa toimi. Ei sillä haikuja lueta, mutta tulee sietämätön halu matkia japanilaisten elokuvahahmojen kommentteja, kun muistaa sensei Sato-sanin yleisvastauksen: "Hai, so desu ne". tms.
Oikeasti mulla on listalla malayalam (kieli, jonka nimi on palindromi ei voi olla huono) ja edelleenkin sanskrit ja bengali. Jälkimmäinen siksi, että ymmärtäisin laulamistani lauluista enemmän... punjibhúta megh jáy háriye... eikun lapsille ruokaa.
Hyvä pointti Antilla tuo aivosolujen uuteen järjestykseen laittaminen kielen opiskelun avulla. Minua useinkin motivoi uusiin asioihin tieto siitö mitä HYÖTYÄ opettelemisesta on (surullista kyllä!) sen sijaan että vain nauttisin uusista asioista. Joten aivosolujen potentiaalinen uudelleenjärjestely on hyvä motivaatiolisä!
-mrs morbidi
Antti, tunnustettava on, että ulla ehkä suurin syy olla virkistämättä edes vanhoja kieliä on just se, kun siinä joutuu vääntämään aivoja mutkalle. Eli laiskuus ja työnteon pelko! Himputti. Kun niin hirveän vaivan joutui näkemään, että sai enkun tälle tasolla, muut kielet kammottavat. Vaikka toisaalta sanotaan, että seuraavat kielet ovat aina iisimpiä. On myös ikävää liikkua epämukavuusalueella ja olla vieraalla kielellä tyhmä, kun on tottunut omalla kielellä olemaan hyvinkin kompetentti. Nolo homma. Mutta siis voitettavissa! Miten voin sitä paitsi eläytyä kunnolla omien oppilaiteni asemaan, jos ite en suostu opiskelemaan vieraita kieliä? Hmmm?
Ruu, on kyl järkkyä, miten vahvasti opettajat voivat vaikuttaa koko tulevaisuuteen. Niin moni on oppinut synkästi vihaamaan jotain kouluaineita, joihin kuitenkin olisi voinut hyvinkin olla taipumuksia. Glup. *tuntee miten vastuun raskas viitta laskeutuu harteille*
Lähetä kommentti