Katsotaan, miten tänä yönä käy. Toistaiseksi ei ole vielä ollut ihan valtaisaa ahdistuksen aaltoa näkösällä, hieman vain rinnasta raapii. Huomenna menen shrinkkilään viettämään tämän kuun virallista minäminähetkeä ja sanon muutaman sanasen h-aiheesta. Ennen shrinkitystä aion pyöräillä Esikoisen kanssa koululle hoitopaikkaan ja vihdoinkin viedä hölökohtaisesti täydennysopiskeluhakemukset lipaston laitoksille. SP tyrkytti minulle taas kerran autoa alle, mutku ei huvita. Yritän kerätä huvitusta, sillä sijaisuuksien perässä singahdellessa kaaralle voi tulla käyttöä.
Sain sijaisveteraanikamulta vinkin ja lähetin sähköpostia lähikouluihin, jotta täällä olisi sikainen, jos tarttette. Tosi kiva tyyppi, varmalla oon. Ottakaa mut, mä olen kaupan. Niihin pääsisi fillarilla, kävellen ja bussilla niin näpsästi, että olisi naurettavaa käyttää omaa autoa.
"Äiti, miksi et aja autoa", kysyi Tosikoinen ja vastasin hänelle rehellisesti: "Minua pelottaa ajaa autoa, koska en osaa kovin hyvin." Ja jatkoin siihen malliin, että en toisaalta opikaan, jos en aja. Lupasin SP:lle, että torstaina ja perjantaina treenaan. Jos vain pääsen tallista ulos kolhimatta vehjettä liikaa. SP markkinoi minulle autoa liikuttavasti harva se hetki keskustelun lomassa: "Eikö olisikin mukavaa sinnekin itse huristaa autolla?" Kyllä huomaa, että olen yli 3/4 elämästäni viettänyt täysin ilman henkilöauton läheisyyttä. En osaa ajatella autoilua kovin luontevana vaihtoehtona, vaan mietin automaattisesti muita vaihtoehtoja ensin.
Pienen lähikoulukartoituksen perusteella vaikuttaa muuten siltä, että rehtorit ovat yllättävän miespuolista porukkaa, kun ottaa huomioon, että reksit ovat yleensä opettajia, jotka taas yleensä ovat naisia. Herättää sekalaisia mietteitä, joista yksikään ei ole se, etteikö mies voisi olla todella hyvä rehtori. Ei kai rehtorointia tehdä pukusuolivehkeillä.
***
Yritän olla hairahtumatta kovin seuralliseksi ja välttelen myös blogikommentointia, jos pystyisin välttymään sosiaalisten kontaktien jälkivaikutuksena tulevalta häpeäkrapulalta. Yleensä menen vain tulta päin, mutta if you do what you always did, you will get what you always got. Kokeillaan tämmöistä, jos maltan noudattaa omaa suunnitelmaani. (Varmaan juu.) Okei, on kyllä joitakin ihmisiä, joiden tapaamisesta ei tule sosiaalisuuskrapulaa tässäkään olotilassa, mutta ne on kaikki töissä tai mökillä tai jossain kaukana. Tai sitten naimissa mun kans tai syntyneet meitsulista. Äh, lopetan valittamisen NYT. Asiat ovat oikeasti hyvällä tolalla, sisäpuolella vaan renaa jokin joka on joko korjattavissa tai hyväksyttävissä. Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti aika lailla sirmakasta.
Haha: ja sanoin "ehkä" blogimiittikutsulle. Todnäkkäristi en tule paikalle, mutta on mukava ehkäillä, koska pienen pieni mahdollisuus kuitenkin on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
Liikenneopettajan vaimona on todettava, että kaltaisiasi kortillisia ja kokemattomia kuskeja tulee usein autokouluille harjoittelemaan. Voi sopia alkuun vain yhdestä tunnista, mikä voidaan käyttää vaikka liikkeelle lähtemisen opetteluun suhaamalla joko parkkipaikalla tai esim. keskustan liikennevaloissa. Tai jos se auton mahdollinen sammuminen liikkeelle lähdössä ei olekaan se pelottavin asia, voi harjoitella vaikka kaistan vaihtamista tai moottoritien rampista liikenteen sekaan liittymistä tai sitä, mikä nyt ikinä ketäkin eniten kaivelee. Jos miellyttää, voi sitten ostaa toisen tunnin jne.
Mä otin pari tuntia oikeassa autokoulussa, mikä rohkaisi. Ope kun sanoi, että mä osaan ajaa autoa:)Suosittelen.
Mähän olen hurjassa nuoruudessani ajanut autoa paljonkin ja ties minkälaisilla kotteroilla, mutta silloin elin haavoittumattomuuden illuusiossa (en toki ottanut mitään turhia riskejä).
No hinputti. Taidanpa tarttua tähän vinkkiin, tai muuten en ikuna pääse autokammosta. SP muistaa korostaa, että meillä on automaattivaihteet, joten ajaminen on NIIN helppoa :-D Peruuttamista, pysäköintiä ja ramppeja voisi ainakin treenata. Tai keskustan hulinassa ajamista. Glups.
Nuorena olisi ollut paaaaljon huolettomampi opettelija. Nykyään on liikaa realismia päässä.
Arvaa kellä soi tuo biisi päässä. "Sun mittari vain raksuttaa ja radiossa laulaa Kirka, Ilpo."
Saa olla epäsos. ,mutta kyllä olis kiva, jos tulisit miittiinkin, niin kertas.
Mie olen päättänyt lopettaa autoilun, ennen kuin autoiluni lopettaa minut tai jonkun muun. Ensi v pitäisi mennä johonkin silmätarkasteluun, jos jätän menemättä, mun korttia ei uusita. Jotta siinä se.
Myös kirjastonjohtajat ovat yllättävän usein miehiä siihen nähden, että ovat kirjastonhoitajia, jotka keskimäärin ovat matalapalkkaisia naisia.
Logiikka, pelkään, on pitkälle sama kuin rehtoreiden miestiheydessä. Tosin lisäksi kirjastonjohtajat ovat nykyään yllättävän usein myös tohtoreita. Mihin se heitä pätevöittää, en tiedä.
Ooh, oispas huippista tavata miitissä! Jos siis tohrin mennä paikalle..
Minullakin miittiinosallistumisaie on ehdoton ehkä. Sitä ennen pitäisi tehdä tiukkoja päätöksiä eräästä periksi antamisesta (joka houkuttaisi kovasti!). Palaan asiaan tuonnempana. Sut olisi kyllä mukava nähdä!
Lisäksi empiirisesti olen todennut, että useimmat rehtorit ovat paitsi miehiä, myös matematiikanopettajia. Ja jos eivät ole miehiä, niin ainakin matikanopeja. Hmmmm.
Satujatar, olis kyllä vähän pakko nähdä ja tuijottaa taas vähän uudella silmällä, kun olet tommonen Peitsamo-hengenheimolainen.
Veera, olin odottanut vähän parempia asetelmia vuodelta 2008, mutta välillä tuntuu, että mennään suorastaan takapakkia näissä jutuissa. Tohtorinhattu lämmittää ja suojaa sateelta. Olen koklannutkin salaa (tosin en sateessa sentään, jokin roti).
Missjenny, kyl tohrit! :-)
SÄ, heräsipäs vahva mielenkiinto eli uteluus!
Onna, tämä tieto herättää lisämietteitä, mutta emme vielä tässä vaiheessa paljasta niiden plaatusorttia. Onko muuten historianopettajien edustus rehtorikunnassa vain jokin oma harhautunut päähänpistoni, tietääkö kenkään?
Ilmoitan tilastoihin yhden hissanmaikka-reksin. Toinen muistamani on hissukka-reksi, liekö harvinaisempi yhdistelmä, eikös ne yleensä tuppaa olemaan aika reippaita henkilöitä? Miespuoleisia molemmat, tiätty.
Tohtimusasteeni blogimiittiin nousi heti, etenkin jos ois tavata Tampereen tulijoita. Oisko siinä muuten mahista minimalliseen maisterijuhlaan Blogistanian väen kesken, bileetkin kun on valmiiksi järjestetyt? :))
Lienee utelus hieman helpottanut julkisen, häpeällisen tunnustukseni myötä. Tilanne just nyt: ehkä en sittenkään ihan vielä lopeta jatkamista.
MissJenny :-)
SÄ, hieno homma että jatkat! Mulla on jokin nolo kynnys katella noita videoita, mutta tuon sentään tulin katsoneeksi ja piti kommentoidakin, mutta jotain tuli väliin just silloin. Äh. Mut siis: hyvä kun jatkat! Mun graduohjaaja sanoi, että ehdottomasti tarvitaan myös pragmaatikkoja jatko-opintoihin.
Mähän ajoin kortin nuorempana (18v), kun täti antoi rahat, mutta ei meillä mitään autoa ollut. Sitten viisi vuotta myöhemmin piti lainailla kaverin Taunusta, että sai vähän tuntumaa - siitä se alkaa. Onkohan kellään enää Taunusta?
"Sun täytyy viedä minut heti kotiin,
kun sekosin totiin, Ilpo."
Onneksi tuokin on jo menneisyyttä. Ei sekoilla enää.
Lähetä kommentti