polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Sananvapauden määritelmiä

Koulusta tuli perjantaina terveisiä, että Esikoinen käyttää uutta kommunikaatiokansiota koulussa useammassakin tilanteessa (aloitus tehdään ohjatusti, jotta lapsi oppii kansion idean ja jatkossa oppii käyttämään sitä ihan itse) ja ääntelee sanoja koko ajan enemmän ja selkeämmin. Vaikka ei voi vielä läheskään väittää lapsen osaavan puhua, tässä kohtaa passaa tuntea kylmiä väreitä, jos olet ollut hengessä mukana Esikoisen kommunikaatio-opinnoissa. Emme suinkaan ole vielä viestinnässä läheskään perillä*), mutta tämä kommunikaatiomatkan kohta näyttäytyy hedelmällisenä kuin hedelmätarha!

Kommunikaatiokansio**) on sellainen iso ja jäsennelty hieno vehje, jossa PCS-kuvien avulla ja innokkaalla selailulla saa aikaiseksi kokonaisia lauseita. Sanasto alkaa siinä olla jo varsin monipuolinen. Kuvan ja tekstin katsominen parantaa Esikoisen ääntämistä valtavasti. Joko hänen on kuvaa katsoessa helpompi keskittyä tuottamaan ääntäen sanaa tai sitten lisäksi häntä auttaa myös sanan kirjoitettu muoto.

Sallin itseni hiukan itkeä pirauttaa ja olla sydämen pohjasta iloinen, vaikka niin monesti ollaan näissä asioissa menty lujaa takapakkia. Tämä kehitys tuntuu olevan vakaalla pohjalla eikä ehkä satunnaisten taantumien ja takapakkien vietävissä. Kehitykseen on vaikuttanut todella moni asia ja se on kestänyt vähän päälle kymmenen vuotta.

Pidän tärkeimpänä sitä, että lapsi on saanut elää oikeaa elämää, arkea ja juhlaa. Niin koulussa kuin kotonakin on pyritty rakentamaan elämään mielekkyttä. Koko ajan mukana on kulkenut kannustus kommunikaatioon. Tuskin ihan mitätön on sekään asia, että olen aina puhunut lapselleni asioita, pikkuvauvasta lähtien, vaikka hän ei moniin, pitkiin vuosiin vastannutkaan minulle. Vaikka lastenneurologisella suuri asiantuntijalääkäri purskahti pilkalliseen nauruun, kun tuumailin pojan tajuavan aika paljon puhettani.

Uskon, että ääntelyn ja puhumiseen rohkaistumisen taustalla on myös sensomotorisen kuntoutuksen antaminen. Todennäköisesti myös sähköhammasharjalla on oma pieni osuutensa asioihin, sillä sen käyttö aamuin illoin näyttää stimuloivan pojan hankalatuntoista suuta yllättävin tavoin. Ihme että hän suostui aloittamaan sen käytön melko vähin totutteluin, vaikka siinä on surina ja tärinä! Luultavasti asiaa auttoi se, ettemme toudellakaan pakottaneet.

Emme ole koskaan heittäneet toivoa kommunikaation laajenemisesta, mutta emme ole myöskään lastanneet pojan niskaan hirveitä odotuksia (= rakentaneet paineita ja pettymyksiä). Olemme treenanneet ja kannustaneet, kotona ja koulussa. Nyt viime syksynä vielä saimme pojan mielestä selvästi ihkun puheterapeutin, joka taas innosti oppilaansa uusiin pinnistyksiin.

Autistit ovat hirveän yksilöllisiä eivätkä kaikki opi ikinä puhumaan, vaikka olosuhteet olisivat kuinka suotuisat ja satsaus isoa. Toisaalta jotkut autistit oppivat hyvin karuissakin oloissa puhumisen vaikean taidon. Puhumisen ei pitäisi koskaan olla yksi ja ainut päämäärä, vaan kommunikaation rakentaminen millä tahansa keinoin! Kommunikoimaan oppimisella ei ole yläikärajaa eikä kokeiltavia kommunikoinnin keinoja rajoita juuri muu kuin mielikuvitus.

Asiaan liittyvää luettavaa on esimerkiksi Gunilla Sjövallin artikkeli kommunikoinnista ja ihmisoikeuksista. Sjövall tietää mistä puhuu, sillä hän on itse kommunikaatiovammainen.

Voi myös tehdä ajatusleikin tai pienen kokeilun. Miten elämän perusasiat sujuvat, jos et saa käyttää puhuttua tai kirjoitettua kieltä, ilmeitä, eleitä, ilmeikkäitä äännähdyksiä... mitään muuta itseilmaisua kuin sen, minkä luonto pakottaa sisäisistä tunteista näkymään pinnalle. Osalla näitä on karkeasti ottaen kaksi: tyytyväisyys (peruslukema) ja sen puute (huutoraivari). Ei ole hienoa kenellekään se, vähiten itse kommunikaatiovamman sisään lukitulle ihmiselle.

*) Sitten olemme perillä, kun kommunikaatiokyky edes lähestulkoon kohtaa kommunikaatiotarpeen. Nyt etäisyys on vielä niin iso, että käytöshäiriöt ovat aika ajoin vääjäämättömiä. Olisi sinulla ja minullakin, jos emme kerta kaikkiaan tulisi ymmärretyiksi kuin silloin tällöin ja kerran juhannuksena.

**) Tässä yhteydessä viittaan semmoiseen ammattimaisesti kasattuun kansioon, jonka saimme Tikoteekin kautta. Tikoteekkiin puolestaan pääsimme lääkärin lähetteellä. Huippu mesta.

9 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Voi kuinka upeaa!

Anonyymi kirjoitti...

IHANAA!

Hei, Kaura, miten sä sanoisit enganniksi tuon kommunikaatiokansion? Onko se sun oma keksintö? Mä haluaisin kirjoittaa sun edistysaskelista Esikoisen kanssa pikkupätkän mun henkilökohtaseen journaliin koulussa. Meidän pitää Vammaistutkimusopiskelujen osana pitää viikottaista reflektiopäiväkirjaa mihin voi kirjoittaa mitä vaan. Mä olen oppinut autismista paljon tän sun blogin kautta. Sä olet ollut tärkeä vaikuttaja minulle, ja olet edelleenkin. Elikä mä haluaisin kirjoittaa pienen pätkän siitä miten sitkeys, kannustus, positiivinen asenne ja innovatiivisuus saavat ihmeitä aikaan. -ruu

Anonyymi kirjoitti...

Niin, sitä päiväkirjaa ei lue muut kuin minä ja mun ohjaaja eikä mun tarvitse mainita nimiä, vain kertoa omista ja lähesiten kokemuksista.-ruu

Womitus kirjoitti...

Hei hei hei! Loistavaa, voi kuinka iloisia uutisia teillä! Olen kovasti vallan iloissani tuollaisista edistysaskelista. Olen saanut tutustua valtavan hyvään no itseasiassa blissien käyttäjään ja se on valtavan hieno hetki kun toinen tajuaa mitä toinen yrittää kertoa.

MissJenny kirjoitti...

Onnea miunkin puolesta!

Hauskasti päivän Hesari käsittelee samaa aihetta otsikolla Parasta on kommunikointi (C7).

Juttu kertoo Iris Johanssonista, joka on kirjoittanut kirjan Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina. Iris oli oppinut kommunikoimaan kymmenvuotiaana nääs, puhetta oli mölinän muodossa sitä ennenkin tullut.

Jutun lopussa Iris muuten toteaa näin: "Autistien ympärillä pitäisi olla ihmisiä, jotka jaksaisivat kommunikoida, vaikka eivät välitöntä vastausta saisikaan".

Kaura kirjoitti...

Jei! Ruu, Porter-kansiosta puhutaan ja ilmeisesti tämä viittaa Gayle Porteriin. Communication folder on aivan liian yleinen (joskin on tuo kommunikaatiokansio aika epämääräinen ja niitä voi olla monenlaisia) jotta siitä oikein saisi selvää. Hmmm. Ehkä tuolla nimellä saisi googlattua jotain, tosin eka hitti on joku ihan eri alan proffa :-) Tuo on profesti Ruskeasuon koulussa kasattu kansio, mutta Papunetissä on tietoja ja ohjeita myös niille, jotka eivät saa apua muualta. (Puheterapeuteista on törkeä pula Suomessa, joten voi olla vaikeaa päästä kommunikaatioapujen lähteille.) Homma on kyllä vanhemmille tosi iso, jos mielitään laajempaa kansiota eikä käytössä ole edes PCS-kuvasovelluksia. Linkistä löytyy myös kuvia sellaisista huippukansioista, jollainen meilläkin nyt on.

Ruu, saat ilman muuta käyttää meidän kokemuksiamme! Siks just näitä kirjoitan (sen lisäksi, että jäsentelen juttujuttuja itselleni, mikä kieltämättä on se tärkein kimmoke).

womitus, haaveissani on myös blissin opiskelu joskus, kun vain ehtisi... Tavallista mutkallisemman kommunikaation onnistumisessa on taikaa!

MissJenny, luinkin heti tuon jutun ja vaikuttaa tosi huipulta tyypiltä! Hänen lapsuudessaan on vaadittu poikkeuksellista selkärankaa vanhemmiltakin, että ovat pysyneet lapsensa rinnalla.

Se vähän rasittaa, että toimittajan on pitänyt änkeä tuo mahdollisesti täysin virheellinen hokema artikkeliin: "autisteista 75 % on kehitysvammaisia". Siitähän kenelläkään ei ole todellista luotettavaa tietoa, kun vaikeasti kommunikaatiovammaisten ihmisten kognitiivisten kykyjen mittaus on aivan lapsenkengissä. Tällä erää on jokaisen puhumattomankin autistin kohdalla turvallisinta lähteä oletuksesta, että hän ymmärtää kaiken, mitä ympäristössä puhutaan, niin ei ainakaan tule päästetyksi järkyttäviä, muutenkin kovilla olevaa itsetuntoa rusentavia möläyksiä.

kukkis kirjoitti...

Mahtavaa! Täällä tuuletetaan kybällä. Minunkin piti mainita tuosta Hesarin jutusta, en tiedä, kuinka oikein meni, mutta omaa ymmärrystäni vähän laajensi tuo vertaus siihen, ettei näkisi tai kuulisi mitään.

Toisaalla samassa lehdessä oli juttu siitä, että yhteiskunta on suunniteltu keskikokoisille oikeakätisille ihmisille, joilla on hyvä näkö ja kuulo ... Näinhän se just menee.

makepeace75 kirjoitti...

Fantastisen upeaa! Hyvä Esikoinen ja hyvä Kauraksu, kuten koko perhe! Kaikki te olette poikaa tukeneet ja auttaneet, kuten koulukin toki. Ihanaa. :o)

Vamppu kirjoitti...

Aivan mainiota! Täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että ratsitunnilla katselin Esikoista ja ihan hakematta tuli se fiilis, että poika on enemmän kontaktissa jopa tämmöisiin satunnaisiin kentänlaidallavilkuttelijoihinkin kuin esim. vielä viime keväänä.

Blog Widget by LinkWithin