Tosikoinen halusi mennä tänään yksin pihalle katselemaan eläinten jälkiä ja tekemään lumikakkuja. Esikoinen oli uimassa ja ratsastamassa isänsä kanssa, joten istuskelin itsekseni keittiönpöydän ääressä melkein puoli tuntia ja katselin ikkunasta tyttären temmellystä takapihalla aina, kun kirjan lueskelulta ehdin. Ihmeellistä, minun lapseni on ilman aikuista ulkona! Enpä muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin äidin urani aikana. Mutta Tosikoinen omien sanojensa mukaan olikin tänään koko päivän leijona eikä mikään ihmislapsi.
Oli todella rauhallista ja mukavaa koko päivän. Ravitsee sielua tämmöinen, kun koko viikon on painanut maailmalla pää kolmantena jalkana! Juttelimme ja leikimme kaikenlaista löffäilyn ja lueskelun lomassa. Esikoinenkin grillasi itseään kainalossani (hän välillä kääntää ja ottaa tasaisesti lämmitystä joka paikkaan) ja sanoi mustalla kansiollaan juttuja.
Esikoinen on keksinyt uuden, järkyttävän tavan läiskiä itseään päähän, kun tapahtuu jotain liian hankalaa. Jokin liian hankala voi olla esimerkiksi sellaista, että pikkusisko ottaa kansikuvan pois CD-kotelosta ja äiti estää käymästä systerin kimppuun tästä hyvästä... Pysy siinä rauhallisena, kun lapsi käy pienemmän kimppuun ja sen jälkeen lyö itseään päähän! Ei ole mahdollista, vaikka maltin menettäminen tunnetusti vain pahentaa tilannetta. Onneksi poika muuten elää hyvin otollista vaihetta. Pienen opintoputken päätteeksi vessahygienia alkaa olla sillä tasolla, että poika pärjää itsenäisesti! Loistavaa! Ehkä nyt tulee pontta lähteä yön tai parin retkille ilman kalkkiksia? Itsenäisyystaidot ovat ihan parhaita ja rakentavat tyypille itseluottamusta.
Poika tuli tänään myös pyytämään palautetta vaatteidenvaihdosta. Yhdessä vaiheessa hänen pukeutumisensa meni äärettömän hitaalle ja totesimme taas, että komentaminen ja räyhääminen eivät edelleenkaan auta. (Mikä yllätys!) Kuvastruktuuri, kannustus ja kiittäminen sen sijaan auttavat. (Kappas vain!) Nyt Esikoinen oli ilman kuvia käynyt äkkiä livauttamassa päivävaatteet päälle ja tuli luokseni, otti kädestäni kiinni ja asetti sen puetuille vaatteilleen, jotta tässä olis, missä on kiitos. Heti kun tajusin, mistä oli kyse, olin tietysti ilahtunut ääneen eikä tarvinnut taaskaan pinnistää.
---------------------------------------------------------8-<---------------
Uusi juttusarja Viistolassa!
Tampereen nähtävyydet, osa 1. Vapaudenpatsas
"Äiti, katso! Tuo mies, joka heiluttelee miekkaa, on NAKKIS!"
lauantai, marraskuu 22, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommentti(a):
Onko NAKKIS sama kuin naku?
Ai teilläkin on lunta. Näytti olevan Turussakin. Meillä ei (tai no joo, sellainen puolen hiutaleen paksuinen kerros, että maa näyttää valkoiselta)
Kiva, että teillä oli kiva päivä! Ei meilläkään hullumpi!
Jeh, nakkis on vaatteeton olento. Kun pikkulapsen kirkas ääni toteaa asiaintilan ja aprikoitsee, tuleeko pippelin kylmä, on hauska kuulla lähimaastossa repeileviä immeisiä. "Äiti, kaikki katsovat minua." "Joo, siksi kun olet kiva tyyppi."
Meikäläiselläkin on ollut tänä viikonloppuna rentoilupätkiä. Taivaallista!
Työssäni olen jo pitkään ja menestykkäästi käyttänyt "kolmen koon terapiaa". Se on siis kehu, kiitä, kannusta -terapiaa, jota olen yrittänyt myös toisille levittää, mutta katsovat vaan yleensä minua kummissaan. Kauhean pienillä arkisilla kommenteilla saa paljon hyvää aikaan, jos sanoo ne aidosti.
Lähetä kommentti