Kakun voi säästää ja syödä, tässä järjestyksessä

Kuntoiluun (jos työmatkapyöräilyä ei lasketa) tuli tauko, kun puoliso oli työmatkalla ja siitä lähtien olen hannaillut paluuta raudan äärelle! Höh. Vaikka se on kivaa ja tuntuu hyvältä (ja etenkin parantaa unia), kynnys on kasvanut ihmeen korkeaksi. Tänään menen salille ja toivottavasti siellä ei ole kovasti ruuhkaa, sillä tekisin mieluusti kahden liikkeen supersettejä (joissa siis tehdään peräkkäin kaksi eri liikettä ilman lepotaukoa ja vasta sitten levätään). Päätin huvikseni kokeilla netistä, tuosta luotettavasta lähteestä, löytämääni ohjelmaa. Sen mukaan tänään ähellän penkkipunnerruksen, kyykyn, yhden käden soudun ja maastanoston kimpussa.

Hah, kirjoitin tuohon ylle ensin "äheltäisin" ja jäin heti kiinni siitä, että ajatuksissani jo luistan kuitenkin kotiin viettämään karsupäivää perheen kanssa. Ostin jo aikuisten karkkipäivänviettoa varten kaksi suklaaleivosta! Nehän voivat treenireissulla mennä lyttyyn! Ai eivät voi? Ai että paras vaan mennä eikä mutista tai hannailla?

Okei. On tää kans, kun oma blogi alkaa komennella.

PS. Kaikenlaista ajatusta on maailmanmenosta, mutta en nyt jaksa. Luotan siihen, että muut sanovat tarpeeksi. Jotkut ehkä tekevätkin jotain.