Jumitan ihan kauheasti ja päähän pyrkii koko ajan muodostumaan nujertavia ajatuksia. Kehitän niille vastalauseita ja kehotan pollaa lopettamaan repimisen, kun rakentaakin voisi. Otan kiltisti lääkettä ja toivon, että kevään tullen sen voi taas lopettaa. Ehkä se on kaamoslääke? En tiedä, ottaa päähän, kun minä ei toimi sillä tavoin kuin objektiivisen mittarini (hehe) mukaan pitäisi. Jumpittelu ei kuitenkaan auta asiaa millään tavoin, kuten ei flunssassakaan. Pitääkö muka vain alistua ja hyväksyä, että minulla on pahaa oloa tuottava tauti, joka heikentää suuresti kykyä tehdä asioita ja nauttia elämästä?
Olen kuitenkin ylpeä, sillä kaikesta sitkasta, jumituksesta ja epiksestä huolimatta olen soittanut kahdelle suositellulle puheterapeutille ja kolmannellekin soitan, kunhan löydän yhteystiedot! Olen lisäksi pannut kuoriin pari laskua esitelmöinnistä ja saatan jopa lätkäistä niihin postimerkit & kiikuttaa laatikkoon! Olkaa niin ystävälliset älkääkä vähätelkö näitä saavutuksia. Kohta vielä repäisen vakuutuspaperit, kun läppärini hajosi korjauskelvottomaksi ja siitä pitäis anella korvauksia. Näitähän on toki haudottu iät ja ajat, mutta laitoin ne vihdoin kalenteriin ja voin nyt ruksia kohdan kerrallaan pois.
Jaksoin istua eilen melkein koko päivän koulutuksessa (lähdin vain tunnin verran etuajassa), jossa puntaroitiin, miten monia kieliä voisi opettaa koulussa vähinkin resurssein. Tuli kiehtovia ajatuksia siitä, miten eri kielten kielioppia voisi opettaa samaan aikaan ja rakentaa monikielisiä sanastoja. Myös kielenopetusta voitaisiin toteuttaa siten, että jokin aine opetetaan vieraalla kielellä.
Toivottavasti tuo mielipidelääke alkaa pian vaikuttaa muutenkin kuin etovasti. Unirytmin kehittäminen olisi myös kova sana. Määrään itseni melatoniinille muutamaksi illaksi. Se vaatii armotonta suostuttelua, koska ilta on omaa aikaa ja valvominen venyttää sitä ihanasti, kun ei kerran nukutakaan. Aamulla on hirveä olo ja koko päivä menee väsyneessä udussa. Tavoite on, että pienen kuurin jälkeen itsestään alkaa illalla nukuttaa passeliin aikaan. Vielä kun saisi tämän perusflunssaisen olon vihdoin pois, voisin käyttää myös liikuntaa mieliala- ja unilääkkeeksi.
Tunnen itseni koulutuksista huolimatta mökkihöperöksi. Osaankohan olla edes ihmisten ilmoilla. Jos alan kaivaa nenää tai laulaa lastenlauluja kovaan ääneen ihan yllättäen duunin pikkujoulussa ensi viikolla? Sitä ennen tuskin on menoa, joten pitää tehdä mielikuvaharjoituksia. *puhun sivistyneesti proffalle* *kikattelen vanhan opiskelukaverin kanssa vanhoille ajoille* *en hörpi liikaa, vaikka olisi punaviiniä tarjolla* *hörpin tarpeeksi vettä* *nielaisen ennen kuin juttelen* *en puhu autismista tai esteettömyydestä tai vammaisuudesta kovin paljon - ja vain jos joku kysyy* Kavereiden kanssa on helppoa puhua mistä vain, mutta usein oudompien kanssa lipsun kai puhumaan liikaa näistä omaa elämääni dominoivista asioista.
Ottanen mallia Colin Huntin sulavasta bilekäytöksestä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Joo, noi on saavutuksia sellasina päivinä, kun on ihan maassa. Hyvä, Kaura!
Mitä tulee tähän " Myös kielenopetusta voitaisiin toteuttaa siten, että jokin aine opetetaan vieraalla kielellä." niin tämä varmaan toimii... Mun lapset ovat täkäläisellä yläasteella (ilman ranskan kielen pohjaa) opiskelleet kolmen vuoden ajan tiedeaineita, yhteiskunnallisia aineita ja matematiikkaa ranskan kielellä. Aluksi homma oli tietysti hidasta, mutta kolmessa vuodessa heidän piti saavuttaa koulun normaali taso noissa aineissa. Kielitaito tuli siinä kaupan päälle. Käytännössä epäilen, että opettajat selittivät asioita myös paikallisella kielellä elikä englanniksi, mutta innokkaimmat oppilaat ovat todellakin oppineet ranskan ihan kohtuullisella tasolla.
Mihinkähän minä voisin mennä näin aikuisena ja oppia kielen nopeasti ilman että menen vararikkoon? Muutan siihen maahan, jossa kieltä puhutaan. Se on aina se ainoa vaihtoehto, jonka keksin... Lieköhän muita todistettavasti toimivia keinoja.
Jeah, teidän lasten systeemi on just sitä, mitä meillekin puhuttiin, paitsi että ensin annetaan pari vuotta pohjaa kielelle kielenopetuksella, sitten alkaa opetus sillä kielellä ja vars. kielenopetus jää kohta pois.
Mä kans mietin, millä sais ruotsin takaisin. Edelleen. Meillä olis kyllä laitoksella paljon opettajia, mut pitäis kai aloittaa aika alkeista... Ehkä pitää vaan etsiä kiinnostavia autenttisia tekstejä ja alkaa tankata niitä, niin ainakin passiivinen kielitaito olis kohtalainen.
Niin, ehkä munkin pitäs alkaa lueskella ranskankielisiä tekstejä, kun se on nyt se kieli jonka haluaisin oppia. Luen joskus tekstejä, jotka ovat monella kielellä esim. englanniksi ja ranskaksi joiltain veppisaiteilta ihan testatakseni, että älyänkö, ja älyän kyllä alkeistasolla jonnii verran ranskaa, mutta ehkä toi pitäs ottaa sillai tyn alle, että joka päivä lukis vaikka ranskankielistä lasten kirjaa vartin. Pakkohan siinä on kielitaidon kasvaa, edes passiivisesti, jos altistaa itsensä kielelle! Joo, unohtui mainita että toi lasten ranskan kielikylpykoulutus sisälsi myös ranskan kielen elikä neljä ainetta ranskaksi. Ja kaikki opettajat ovat liki-natiiveja. :) Aksentteja on joka lähtöön elikä yks on pohjois-Afrikan aksenttinen, yks aito Ranskan ranskalainen, yks libanonilainen, yks kanadalainen ja sit yks tietääkseni on naimisissa ranskalaisen kanssa ja on asunut Ranskassa vuosia...
Kielissä on muuten jännä juttu se, että esim. täällä haetaan Aasian maihin englanninkielen opettajia. Japaniin halutaan usein vain natiiveja. Ja sit kun ajattelen kaikkia niitä skotteja ym hankalasti ääntäviä tyyppejä, niin millä rahkein heidän opetuksensa on parempaa kuin ei-natiivin, joka on asunut englanninkielisessä maassa ja puhuu sujuvasti? Mietin vaan. Retorinen kysymys.
Mitä tulee tuohon ylempään postaukseesi siitä häiriköstä, joka pyysi apua. Älä vaan ala vetää siitä itsellesi taakkaa. Et voi olla vastuussa toisten sairauksista. Jokainen on vastuussa itsestään. Auttaa voi jos on rahkeita, mutta jos ei ole, niin ei ole. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa kahta ihmistä.
Natiivius on täällä Suomessakin siinä määrin hyve, että yhdet brittikouluttajat arvostelivat siitä suomalaisia. Paljon vähemmillä meriiteillä ja taidoilla saa duuneja, kun on taianomainen natiivi! Natiivin pitää opiskella aika tavalla kielididaktiikkaa ja vieraita kieliä itse, että tajuaa, mikä siinä itselle itsestäänselvän kielen oppimisessa muka on niin vaikeaa... Ja miten ulkkari voi sitä oppia oppimaan.
Kiitos muuten kommenteista, piristivät hankalina päivinä nämä.
No hyvä:) Jaksellaan, niin siiinäää kuin miiinäää..:) -ruu
Lähetä kommentti