Huristelin tänään bussilla töihin. Tieni pysäkille kulkee ison ja vilkkaan tien yli ja vihreät valot pitää tilata nappia painamalla. Pidin pientä hoppua, mutta maltoin odottaa vihreitä ja harpoin vauhdilla suojatien yli. Taas kerran ihmettelin, miten lujaa jotkut ajavat punaisiin valoihin, vaikkei ketään aja perässä, mutta tämä joku olikin erilainen! Tämä joku ajoi lujaa suoraan punaisia päin - kohdasta, jossa olin vain henkäisy sitten ollut minä. Onneksi olin suojatien ainoa kulkija!
Bussissa ajatukset alkoivat juosta ja mielikuvitus maalailla mieleen kaikenlaisia verisiä näkymiä. Entä jos olisi käynyt samoin, kun kuljen lasten kanssa? Ihminen menee rikki helposti ja yhtäkkiä, jos on väärässä paikassa väärään aikaan. Korjaaminen on hidasta ja vaikeaa, jos edes mahdollista.
Vähän matkan päässä tien sivuun oli pysähtynyt auto hätävilkut päällä. Se näytti samalta autolta, joka hurautti punaisia päin. Kuskilla sairauskohtaus? Kun kuka tahansa ihminen voi mennä tuosta vain rikki milloin tahansa.
Läheltä piti -tapaukset otan hyödyksi sekä ylösrakennukseksi kliseisellä, mutta tärkeällä ja toimivalla tavalla: teen hyviä ja tärkeitä asioita, kuten esmes tykkään lähimmistä ja vähän etäisemmästäkin sekä itsestäni niin kauan kun ollaan vielä tarpeeksi ehjiä ja henki pihisee.
***
HAIRCUT-osasto:
Tänään olen jo käynyt mahdottoman kivalla kampaajalla, syönyt seurallista lounasta ja inspiroitunut sen ansiosta ja iltapäivällä moikkaan parit veljet eli kohdannut muitakin ihmisiä kuin kotonani asuvia! Hyvä hyvä.
Kampaaja ehdotti, että jos Tosikoista hermostuttaa kampaajalla käynti, voisimme käydä varaamassa ajan etukäteen kampaamolla, jolloin T. voisi juoda mehun ja totutella atmosfääriin. Seuraavalla kerralla olisi sitten hyvä mieli tulla. Onko tässä ajatuksessa jotain tuttua? Ettei vaan autismikuntoutuksessa olisi samanmoista meininkiä? Vähänkö huippu tyyppi! Olen tyytyväinen kampaukseenkin, joka on samanlainen kuin edellinen ja luultavasti pysyy samanlaisena, mikäli en tapani mukaan kyllästy yhtäkkiä ja tee jotain äkkinäistä. Oma värikin pysyy näillä ehdoilla, sillä se on aika nasta tavata pitkästä aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommentti(a):
Koirankin kanssa käy autismihommelit aika kivasti! Ollaan käyty pitkin syksyä tuossa lähieläinlääkäriasemalla morjestamassa henkilökuntaa(joka on todella morjestelevaista ja ilahtui, kun sanoin, että tultiin vain tutustumaan paikkaan ilman varsinaista asiaa ensimmäisellä kerralla) ja tuulikaapin vaa´alla. Koira tulee innoissaan sisälle ja pusuttelee henkilökunnan joka kerta, sekä saa isosta purkista tiskiltä namia, joten varmasti myös oikealla asialla tullaan luottavaisena mestaan.
No tää nyt mun mielestä jotenkin liittyi aiheeseen:D
-minh-
Minh, kun olen lukenut noita eläintenkasvatuksen uudempia tuulia (lähinnä heppa-aiheisia, mutta jotain koirajuttujakin sattunut silmään) niin kyllähän niissä autismikuntoutuksen henkeä paljon on :-D Ei siis enää mitään "koirakoulua", josta myös autismikuntoutuksen yhteydessä paljon puhuttiin aiemmin. Nyt kun vielä sais yhtä hyviä periaatteita leviämään yleensä lastenkasvatukseen lisää.
Tosin ainakin täällä päin päiväkodeissa näkyy yhä enemmän esmes PCS-kuvia struktuureissa, valintojen tekemisen helpottamisessa ja ohjeissa (kuten käsienpesu-), vaikkei päikyssä olisi laisin erityislapsia. Jee! Eikä ole harvinaista nykyään valmistaa lapsia tärkeisiin juttuihin ja tutustuttaa tiloihin ennen varsinaisen rytinän aloittamista jne. Soluttaudumme pedaan ja valtaamme maaliman!
Lähetä kommentti