Minulla on työpäivä, joka käynnistyy melko hissuksiin. Mietin vain painoasioita ja nolostelen, miten kärkevästi olen ottanut kantaa Painonvartijoihin. Olen kai luisunut jonkinlaiseen rasvafanatismiin ja haluan kertaheitolla lopettaa kaikki huippuvähärasvaiset dieetit, etenkin naisilta. Monipuolinen rasvankäyttö pitää terveenä ja helpottaa painonhallintaa. Rasvaahan ei tarvitse kaataa pullosta tai laappia purkista, vaan ruokavalioon voi sisällyttää rasvaista kalaa, siemeniä, pähkinöitä, avokadoa, kookosta, kermaa ynnä muuta hyvää. Samalla saa proteiinia ja hivenaineita.
Itse edelleen epäilen vahvasti, että vähärasvainen (2 tl öljyä päivässä), tiukasti noudatettu PV-dieetti oli se lopullinen niitti kilpirauhaselleni. Asiaan vaikutti epäilemättä myös pitkäkestoinen, erittäin voimakas stressi, ajoittainen tupakointi ja alkoholinkäyttö ym. rasitteet, mutta sitten tähän sotkuun vielä lisätään karmea rasvadeprivaatio. Huh huh. Painoa kyllä lähti parikymmentä kiloa runsaan puolen vuoden aikana ja se pysyi poissa pari vuotta. Etenkin loppuvaiheessa oli selvää, että kilpirauhanen ennen lopullista pamahdustaan kiihdytti tuotantoaan, jolloin koko elämä meni nopeutettua vauhtia eikä juuri uni maittanut ja paino sen kuin putosi entisestään. Tämä on normaalia kilpirauhasen autoimmuunisairaudessa, loppuvaiheessa rauhanen monesti yltyy riehumaan ja sitten kosahtaa.
Minä siis osaan laihduttaa ja osaan pitää painon poissa laihdutusruokavaliolla, mutta osaanko syödä terveellisesti ja pysyä terveellisessä painossa? Periaatteessa juu, käytäntö horjuu. Paino on kyllä pysynyt samoissa, 80 kilon kieppeissä, yleensä vähän sen alapuolella jo pitkään, Armourin alusta lähtien. Mutta kaamoksen tullen, juuri kun olisi erityisen tärkeää syödä ja liikkua hyvin, että jaksaisi edes jotain, ruokavalio alkaa valua liiallisiin hiilareihin, yksipuolisiin rasvoihin (leipä+juusto) ja viininkittaukseen enkä saa itseäni liikahtamaan paljon mihinkään. Nyt jouluna tein vieläpä suklaansyönnin henkilökohtaisen ennätyksen! Minä, joka yleensä otan yhden tai kaksi palaa ja pidän sitä erittäin riittävänä kerta-annoksena. Minä, jonka suklaat saattavat kuivahtaa kaapissa. Outoa on. Ihmekö, että väsymys sen kuin pahenee.
Pakko on nyt todeta, että ihan itse ne sapuskat ja juomat suustani sisään laittelen ja ihan itse myös jätän liikkumatta, kaamos taikka ei. Ja ihan itse voin myös toimia toisin, kun vain teen hyviä valintoja tunnista toiseen, päivästä toiseen.
En ala lupailla tai uhota mitään elämäntapamuutoksia, mutta paluu ihanaan arkeen mustikoineen, siemenineen, kalaöljyineen ja omena-kaurapuuroineen on tekeillä. Lisäksi suunnittelen täyttä päätä kasvisaterioiden lukumäärän lisäämistä viikottain. Sille antoi lisäkimmoketta Esikoisen täydellinen kieltäytyminen kinkusta ja muusta kokolihasta joulupöydissä. Pavut, linssit, pähkinät ym. ovat hyviä vehkeitä ja kun emme vegaaniksi ole äitymässä, myös kalasta, munasta ja raejuustosta irtoaa mukavasti prodea. Luomulihaa otamma silloin tällöin. Ja kaikkien ärsyyntyvien tahojen ärsytykseksi tipaton tammikuu käynnistyy jälleen, muahahhahhhahhahhaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommentti(a):
Fanitan ja peukutan kovasti E:n vegetaristiksi ryhtymistä!
Kivinen
meitsi osti jouluksi 3 PIKKUpulloa punkkia ja 2 desi Vana Tallinnia. Juma, vinkkua j'i kokonainen pullo yli!
*oho nappikselle tapahtui jotain, hetkinen, korjaamaan...*
Allekirjoitan tuon kilpparijutun, minkä kirjoitit. Eräs ystäväni oli nuorena huippumalli Suomen mittakaavassa katsottuna, reissasi ympäri maailmaa ja sai naamaa joka paikkaan ja kertoi itse joitakin vuosia sitten lehdessä, että syömishäiriö ihan varmasti vaikutti kilpirauhaseen niin, että se kosahti ja hänellä on lääkitys loppuelämänsä siihen. Minä sain Thyroxinin n. 29-vuotiaana. Lihoin, laihduin, lihoin ja laihduin ihan järjettömästi, täysin "vastoin" elämäntapojani. Yhtäkkiä, kolmenkymmen kieppeillä, laihduin kauheasti ja olin hyvinkin hypomaaninen, kunnes seuraava rankka masennus aiheutti sen, ettei kilpirauhanen ole tasan pauhannut sen jälkeen enää yhtään. Toki elämäntavat ja aineiden käyttö ovat vaikuttaneet siihen, kuten myös nuoruuden alilaihuus ja hormonihäiriöt, joita hoidettiin estrogeenilaastareilla sun muilla.
Mulla ei ole sokeri-tai hiilaririippuvuutta, en pidä makeasta enkä juurikaan syö leipää(ja kun syön, se on täysjyvä- Realia)enkä varsinkaan suklaata, mutta nyt jouluna kävi kuin kävikin köphästi: olen kauheassa turvotuksessa, hikoilussa ja väsymyksessä, en pysty lopettamaan viininkittaamista ja suklaanahtamista ja ahdistaa niin perkeleesti.
Tammikuu kasvisruualla ja tipattomana. Huomenna uimaan. Olen itse asiassa kaivannut uimista NIIN paljon ja toivon, että löydän aikaa ja energiaa aloittaa sen taas tammikuussa uudestaan.
laihduttamisesta olen luopunut, en halua tieten tahtoen aiheuttaa itselleni nääntymystä ja pahaa oloa. Keventämiseen kyllä on varaa. Ja halua.
Aika samanlaisten asioiden kanssa tässä pungetaan...
-minh-
Kiitos, Kivinen! Olen nyt kaivanut kaikki vanhat vegeopukseni ja uudemmatkin. SP sanoi, että hän kyllä mieluusti syö papuja, linssejä, tofua jne. ja lapset ovat melko ennakkoluulottomia, paitsi Tosikoinen ei halua kovin väkeviä mausteita. (Vielä.) Esikoinenhan onkin ennen pikkusiskon syntymää syönyt kasvisvoittoista safkaa kotona, vasta T:n allergioiden myötä aloin valmistaa liharuokia, kun jostain piti saada prodea.
Zepa, sulla on kyl kartseet hurvittelut ollu! Ei ihme, että näppiskin menee järkytystilaan :-D
Minh, tuossa on kyllä paljon, paljon tuttua kamaa. Mutta vielä me täältä noustaan ja näytetään kaikille. Hah! Mun hiilarini ovat yleensä kaurapuuro, täysruisleipä ja marjathedelmät sekä satunnaiset salmiakit, mutta kaamos näköjään tekee ihme juttuja. Jopa saatan syödä vaaleaa leipää, siis daa. Olen iän mittaan tullut hieman herkäksi hiilarimälleille ja esmes lasagnen syöminen työpaikkaruokalassa lounasaikaan tuottaa melkoperäisen kooman iltapäivällä... krooh. Ei ole sen arvoista.
Sain joululahjaksi 8 kg kahvakuulan, joten eiköhän tämä tästä vielä hieksi muutu :-)
Lähetä kommentti