Visainen tilanne

Äidyin eilen visaan. Edellisestä kerrasta oli pitkä aika, mutta heti oli kotoisaa. Pitkän pöydän ääressä istui liuta tuttuja, hetken verran piti seisahtaa ja katsoa kaikki läpi. Hieno näky. Tein sellaisen mokan (taas) että join keskiolutta verrattain paljon veteen nähden ja sain itselleni aika kookkaan kuivahduksen täksi päiväksi aikaan (sain myös humalan tyköni, mutta en vissiin ihan tökerösti käyttäytynyt). Vesi ja suola auttavat. Yöllä kävin kurkkimassa eilisen postauksen kommentteja ja tulin hurjan hyvälle tuulelle niistä. Käykää katsomassa!

Lauantaisin on minun vuoroni nukkua pitkään ja nukuinkin. Mutta mitä, piimä oli lopussa! Paras palautumisjuoma urheilusta ja juomailusta on piimä sekoitettuna mustikkasoppaan tai tuoremehuun. Ilman piti ihmisparan pärjätä. Söisin hedelmiä ja pähkinöitä loputtomiin, etenkin omenat maistuvat loistavalta (mm. pähkinävoihin dipattuina lohkoina). Appelsiinista oli tajunta räjähtää. Kyllä se vain hakkaa mandariinit ym. snadit sitrukset muussa paitsi kuorimismukavuudessa.

Päänsärky oli ajoittain kamala! Se on kuin vankila, jos lääke ei tepsi. SP sanoo aina, että kärsin vaikeasti ibuprofeenivajauksesta, jos valitan särkyä, mutta tällä kertaa ibu ei auttanut. Clotam olisi saattanut puraista, mutta nepä olivatkin työmaalla. Torkkuminen auttoi ja oli hurjan mukavaa, kun lämmin Tosikoinen istui vatsani kohdalla sohvalla ja luki aapista ääneen.

Kävin harrastamassa sitä fysioterapeutin mainostamaa happiliikuntaa ja tein salaa hiukan eilisessa kommentissa kuvailtua hötkyntää. Se oli mainiota! Tosikoinen tahtoi mennä ratsastamaan, joten kävelimme kauniiden talvimaisemien läpi Esikoisen uimakoululle ja juttelimme monet asiat matkalla. Kodin suuntaan sain kulkea yksin ja toikkaroida, missä huvitti. Aina kun hillun pihalla päiväsaikaan puolesta tunnista puoleentoista, ihmettelen, miksen tee sitä useammin, kun se on kerran niin kivaa. Kodin kynnys on liian korkea? Jostain syystä muuten pää ei ollut yhtään kipeä siellä ulkona hötkyillessä.

Nyt, kun lojuskelen sohvalla läppäri sylissä, huomaan, että pää tahtoo mennä oikein kummallisiin asentoihin. Ei ihme, jos niskan, kaulan ja yläselän pikku mestat ovat kipeät. Reseptiin kirjataan vähemmän tietokonetta, enemmän ulkoilmaa. Tiedä sitten, miten saan jukuripääni suostumaan reseptin noudattamiseen. Motivoimalla? Joka tapauksessa varasin pilateskoulun kurssille paikan ja saan siellä ohjausta lihasten tasapainotukseen, mikä on kovasti tarpeen.

Tänään sain hiukan kutitella Esikoista. Hänellä on joku juttu menossa, etten saa koskea häneen (ehkä E. on lukenut siitä opettajajutusta, että kaikki koskeminen on seksuaalista häirintää - ääh, huono läppä), mutta kun vähän aikaa teen kontaktia, yleensä jotain mukavaa pientä nuhjaamista irtoaa. Kun muu kommunikaatio on niin vaikeaa, en ainakaan halua menettää kosketusta (joka oli monta vuotta meidän tärkeintä kommunikaatiota), jota meillä on nykyään halaaminen, käden laskemista hartioille tai olkapäälle, hiusten pörrötys ja kiltti kutittelu.

En ole tuntenut itseäni tänään ollenkaan masentuneeksi. Hyvä päivä. Hyvä että menin visaan tapaamaan ihmisiä. Toivottavasti en puhunut läpiä päähäni sen enempää kuin suomalainen yleensä juopoteltuaan keskikaliaa. Onhan se kauheaa kun ei ole täysi kontrolli päällä? Hmm, oikeasti pelkään sitä, että lääkkeen kanssa tulee jotain ihme humalajuttuja. Se on mahdollista, eli varovainen pitäis oleman.

Päivän viimeinen vinkaus: SP kuuntelee Spotifystä erilaisia versioita Specialsin A Message to You Rudysta ja nyt on menossa Pellen Viesti teille kovikset. AAAaaaaAAaaaAA.