Minä kirjoitin omaa kirjaa mun omasta elämästä

Viime aikoina olen kironnut mediatiedostojen muuntelun ja kaappailun alimpaan himputtiin. Silti sain aikaiseksi wav-tiedoston digivideonauhasta ja jouduin käyttämään omaa muistitikkuani sen kuskaukseen, kun työmaalta en siihen hätään löytänyt tarpeeksi isoa tallennusvälinettä. Enkä halunnut käydä raahaamaan teraista ulkoista kiintolevyä minnekään. Tietokoneen kans kamppailu on ehkä tylsintä, etenkin jos sovellus kaatuilee välillä ja silloin hukkaa kaiken. Tai tekee kummallisia asioita, mutta ei ilmoita, mitä ne ovat. Tiedostoa tarkastelemalla vasta huomaa, että se on jotenkin piloilla, vaikka käyttäjänä olisin tehnyt kaiken oppikirjan mukaan. Plääh.

Vein muistitikun omin kätösin litteroijalle ja tapasin samalla hänen viehkon opaskoiransa, joka suhtautui minuun hyvin lämpimästi. Litteroija sanoi, ettei koira yleensä ole duunissa kotona, vaan ihan seurakoirana, kun kyselin, saako sitä paijata. Meillä oli hyvin miellyttävä juttelutuokio ihmisten kesken ja koira kölli sillä aikaa varpaitteni päällä.

Maanantain nenämahaletkun tapainen tutkimusoperaatio ja sen ohuemman piuhan nielentä ruokatorveen eivät onnistuneet. Vaikka itse toimenpiteet eivät onnistuneet, jokin muu onnistui! Poikani yritti tosissaan niellä letkuja! Oletan, että kaikki selitykseni tutkimuksen tarpeellisuudesta olivat auttaneet asiaa ja hän oli sitoutunut tutkimukseen. Ikävä vain, että aina samassa kohdassa nielua tuli kertakaikkinen stoppi ja letku piti ottaa pois. Yritettiin kumminkin monta kertaa ja läheltä piti, että homma olisi skulannut. Seuraavalla kerralla, jos semmoinen tulee, osaan selittää tarkemmin proseduuria, sillä ainakin se ohut pH-mittauspiuha tuntuu kamalalta todennäköisesti vain vähän aikaa. Kun sen kestää, sitten helpottaa. Tämä tieto olisi luultavasti auttanut. Otaksun, että tiedossa on myöhemmin gastroskopia nukutuksessa. Ilman nukutusta se traumatisoisi lapseni suurin piirtein loppuiäkseen ja saisi epäluuloiseksi kaikkia toimenpiteitä kohtaan... Olen itse kokenut sen ja se oli kamalaa. Esikoisella on aina ollut herkkä nielu ja yleensä pään alue, joten en ole ihmeissäni tutkimuksen epäonnistumisesta. Sen sijaan olen ilahtunut sairaalahenkilökunnan hyvästä asenteesta ja poikani reippaasta yrityksestä. Ja siitä, että hän ei ilmeisesti traumatisoitunut tilanteen takia.

Lapsilla ja SP:llä on hiihtoloma ja he ovat käyneet tähän mennessä kavereilla kylässä ja Hoplopissa. Tänään on vuorossa Risto Räppääjä -elokuva ja huomenna ties mitä! Äitivetoisella lomalla oltaisiin varmaan leivottu sämpylöitä, käyty kirjastossa ja tehty lumiakkoja ja -ukkoja pihalla. Molempi parempi.

Muistelin vähän aikaa, miten silloin taannoin oli suhde niin pahasti kuralla, että asetin itselleni deadlineja. Jos tilanne ei ole parantunut toukokuuhun mennessä, eroprosessi käynnistyy. Katson tätä vielä kaksi viikkoa. Sitten käynnistyi hyvän kierre meidän molempien ja ulkopuolisten ammattiapuihmisten ja en tiedä kenen muun ansiosta. Pääsimme tolpillemme, hoksasimme toisemme jälleen ja lähennyimme. Sen ansiosta Tosikoinen on olemassa. Kuralla olevaan tilanteeseen en missään nimessä haluaisi lykätä lasta! Mutta nyt olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta ja naimisissa 13 enkä kadu sitä, että maltoin vielä vähän. Olisin viettänyt hyvää elämää yksinhuoltajanakin, mutta kun me pohjimmiltamme sovimme SP:n kanssa toisillemme ja saamme nauttia pitkän suhteen eduista, olen iloinen, ettei ohimenevä, joskin pitkällinen kriisi heittänyt meitä sittenkään liian kauas toisistamme.

Tänään menen taas Pilatekseen ja huomenna koen kipuja todella omituisissa paikoissa. Otan kivun merkkinä siitä, että olen tehnyt jotain oikein, koska se on viivästynyttä lihaskipua ja viestii lihasten rasittamisesta. Kivut häviävät yleensä harjoittelun jatkuessa, kun lihakset tottuvat alituiseen työntekoon, mutta vahvistuminen jatkuu kivun puuttumisesta huolimatta.