Kirjoittaminen on näköjään hankalaa. Sitä on vaikeaa uskoa, kun normaalisti kirjoittaminen on luonnollinen ja lähestulkoon itsestäänselvä tapa rakentaa ajatusta ja kommunikaatiota. Myös artikkelien kirjoittaminen on ollut kummallisen kivuliasta - aloittaa. Kun pääsee vauhtiin, tekeminen on suorastaan miellyttävää, mutta toimeen tarttuminen on tautisen vastahankaista. Blogi ei näköjään ole sen helpompi kirjoitettava. Buu.
Viime viikolla tein debyyttini ulkomaalaisessa alamme kauniissa konferenssissa ja pidin 20-minuuttisen paperini sanoja hukkaillen, mutta muuten ihan ok, kai. Nyt on poltellut tieteenteko taas entistä mojovammalla tavalla, etenkin kun eräs arvostamani tutkija kommentoi rohkaisevasti puheitani.
Tänään oli toisenlainen, mutta myös tutkimusasioihin uutta aukova tapahtuma. Osallistuin kehitysvammaisia vertaistutkijoita kouluttavan hankkeen käynnistystilaisuuteen. Tarkoituksena on, että kehitysvammaiset itse valitsevat elämäänsä liittyvän aiheen ja haastattelevat toisia kehitysvammaisia ihmisiä. Lopuksi vertaistutkijoiden verkoston keräämä tieto kootaan raportiksi ja julkistetaan isossa tilaisuudessa.
Jos se on mahdollista tutkijana, haluaisin osaltani edistää vaiennettujen tai ohitettujen äänten tulemista kuuluviin. Ensin pitää saada kannuksia ja se on onneksi eettisesti erittäin miellyttävää nykyisessä hankkeessa, joka myös pyrkii edistämään kommunikaation saavutettavuutta.
Kiitos, see, kun kommentoit. Se osui niin hyvään saumaan, että heti sain kimmokkeen taas kirjoittaa. Yritän jatkossa kirjoittaa ilman ulkonaisia kimmokkeita, mutta en näköjään voi luvata mitään. Huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommentti(a):
En ole kommentoinut aiemmin, mutta olen pitänyt blogistasi paljon ja muun muassa äänestänyt sinua, koska puhut oikeista ja tärkeistä asioista. Olen tavattoman iloinen, että jaksat taas välillä blogata. Ymmärrän elämäsi vaativuuden ja sen, että et aina jaksa välttämättä jakaa ajatuksiasi, mutta haluan vain kertoa ilahtuneeni kovasti, kun taas näin uuden merkinnän.
Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!
Ei kestä :)
Teet todella tärkeiden asioiden kanssa töitä, tuntuu hyvältä ajatella, että ohitetut saavat sinun kauttasi enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Ainakin minut olet vakuuttanut jo kauan sitten.
Kaura, kiva kuulla sinusta!
Hei!
Juuri viime viikolla viihdytin itseäni tässä huoneistossa useita tunteja. Ensin poti vain tulla etsimään linkit pariin postaukseen, jotka jostain vuosien takaa muistin, mutta jumituinkin saman tien lukemaan alkuaikojen kirjoituksia. Kyllä niitten kanssa edelleen viihtyy.
Niitä linkkejä etsin pienen tukiviittomin viestivän downlapsen äidille välitettäväksi. Ja löysinkin.
Onneksi olkoon ulkomaanesiintymisestä! Minulla oli tänään ensimmäinen ohjaussessio jrp. (=jälkeen rinnanpoiston) oman lähiohjaajani kanssa. Huomenna yritän hioa ensimmäistä pikkiriikkistä aiepaperia vinkkiensä pohjalta siihen malliin, että voisin sitä marraskuussa Maastrichtissä esitellä. (Minulle on toistaiseksi vielä hyvinhyvin vaikeaa ottaa itseäni todesta ja pitää akateemiseksi tarkoitettuja puheitani uskottavina! Oliko sinulla missään vaiheessa niin?)
Kiva kuulla sinusta, Kaura! Onnea ulkomaan debyytistä.
Olen ajatellut sinua tänä kesänä usein. Viime viikolla törmäsin kirjastossa Iris Johanssonin Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina -kirjaan. Kirjoittaja on kuusissakymmenissä oleva ruotsalainen nainen. Moni hänen kirjoittamansa asia tuo mieleen asioita, joita sinä olet kirjoittanut esikoisen elämästä.
Toivon teille kaunista ja onnellista syksyä!
Lähetä kommentti