Alan ymmärtää kahvilassa kirjoittavia entistä paremmin. Tänäkin aamuna ässässä seurassa oli tavattoman mukavaa. Avokonttorissa olin tulla hulluksi tai ainakin pidin vaikeana keskittyä mihinkään pasianssia vaativampaan, mutta kahvilassa on ihan eri tunnelma.
FB:n tai vastaavan sossumedian läsnäolo työpöydällä tarkoittaa jatkuvaa kontaktia maailmaan, mitä se sitten tarkoittaakaan. Jotain muuta kumminkin kuin yksinäistä pakertamista. Kahvilassa maailma on ympärillä rauhallisena ja miellyttävänä eikä vaadi läsnäolollaan kirjoittamista (toisin kuin FB). Siispä saan keskittyä työkirjoittamiseen ja -lukemiseen, mitä nyt ässän kanssa riehaannutaan juttelemaan kiinnostavia välillä.
***
Olen nyt ollut useamman päivän pienellä ahdistuksella. Se on hyvin ihanaa. Eilen illalla ei tehnyt edes mieli punaviiniä (nautin tosin yhden glühweinin) eikä tupakkaa. Annoin itselleni luvan taistella marraskuun ahdistusta vastaan jopa tupakoinnin keinoin, vaikka se ei ole niin järkevää. Nyt ei kuitenkaan tee taas mieli. Paitsi ehkä siellä baarissa. Johtuuko baaritupakan himo tottumuksesta (alkoholi tuo välittömän assosiaation) vai sittenkin enemmän runsaan sosiaalisuuden vaatimuksesta? Ihmiset ovat ihanimpia, ihmiset ovat hermostuttavimpia. Kaksin jonkun kanssa ei tarvitse polttaa (vaikka saattaa tehdä mieli), mutta isommassa porukassa alkaa nikotiinihammasta kolottaa.
Olo on enimmäkseen siis hyvä ja rauhallinen. Ihme! Tämäkin on yksi vaihe ees ja taas junnailevassa toipumisessa. Otan siitä kaiken ilon irti!
Seksipuolikin tuntuu nyt tasapainoiselta eikä hullunmyllyiseltä myräkältä. Onhan se aikamoista, kun masennus loppuu ja ahdistus jatkuu, niin seksin herääminen voi tuottaa aika kummia juttuja. En viitsi täällä kirjoittaa isommin seksistä, se ei tunnu mukavalta. Olen kai viimein oppinut, mikä on sujuvan sosiaalisuuden kannalta liian avointa? Edes vähän?
Olen tänään lukenut useita hyviä tekstejä, mutta tämä Amanda Baggsin kivusta ja kielestä kertova bloggaus on ehkä paras.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Hienoa kun olet taas täällä! Nautin suuresti kirjoitustesi lukemisesta (siis kielestä nautin, niin katala en ole että iloitsisin pahasta olostasi). Olen sinulle myös suuren kiitoksen velkaa siitä, miten aikoinaan autoit minua ymmärtämään pahaa masennusta potevaa aviomiestäni. Olemme eri kansojen kasvatteja ja musta aukko valtasi mieheni ennen kuin kumpikaan oli ehtinyt kunnolla oppia toisen kieltä, joten koin keskusteluista huolimatta hyvin vaikeaksi käsittää miltä hänestä silloin tuntui. Myöskin putkiaivoisen logiikka vaikeutti asiaa, ja blogisi löytäessäni luin suorastaan ahmien ajatuksiasi. Ehkä ihan vähän paremmin osasin pikkuhiljaa suhtautua, ja avot, siitäkin suosta on nyt rämmitty. Välitän nyt SUUREN KIITOKSEN sinulle!
Vastapalveluksena (?) muutama haja-ajatus, joita viime aikojen kirjoittelusi on herättänyt (ota tai jätä).
1. Avun pyytäminen on hirmuisen rohkea teko. Jotain aivan päinvastaista kuin heikkous ja avuttomuus! Lisäksi avun pyytäminen koetaan (ainakin minä koen ja tiedän että moni muukin) hienona asiana myös vastapuolen osalta, tuntuu hyvältä kun luotetaan ja pidetään ihmisenä johon haluaa turvautua. On kivaa kun taitoja/ominaisuuksia arvostetaan ja tarvitaan, ja olo on pollea kun on tehnyt jotain hyvää ystävälle tai tuntemattomalle. (Ilahduitko yhtään kun kiitin sinua avustasi vai ajattelitko että ihme luuseri kun ei edes keskustella osaa?) Nyt rohkeasti muiden armoille!
2. Suosikki-ihmisteni parhain ominaisuus on kärjistettynä selkeys, on jotenkin helpompaa suhtautua ihan mihin vain (sosiaalisiin kramppitiloihin, heikkouksiin ja avuttomuuksiin) kun ne on reilusti sitä, osa pakettia, eikä jotain mitä kätketään ehkä jopa itseltäänkin. Siinä sitten sössitään kun ihmissuhteiden peruskiemuroiden lisäksi vielä joutuu arvailemaan että oliko A:lla nyt kivaa ja loukkaantuikohan B!
3. Tää on taas tätä, ja sama paska kaatuu usein niskaan kerta toisensa jälkeen, mutta osaisitko yhtään lohduttaa itseäsi ajatuksella että on tästä menty läpi ennenkin? Ja tekstiesi perusteella jopa eteenpäin!
Sitten vielä oikein kunnon latteus: yritä olla itsellesi lempeämpi ja armeliaampi, olet sen ansainnut.
Lähetän nyt loppuhuipentumana tänä iltana kl 21 ja 22 välillä hyviä viboja sinne (vaikken ihan tarkalleen tiedäkään minne ja kenelle, vaan ei tuosta haittaakaan liene)
Ohhoh, kiitos hurjasti tästä kommentista! Ja viboista tietenkin myös :D Kohdissa 1, 2 ja 3 on hyvin paljon hyvää järkeä sekä tunnetta ja yritänkin esmes koko ajan panostaa selkeyteen (vaihtelevin tuloksin) ja satsaan taas jonain päivänä tuohon ykköseen lisää, jos uskallan.
Lähetä kommentti