Luottolääkäri

"Aina sinä puhut siitä luottamisesta", sanottiin pahaenteisellä äänellä joskus 80-luvulla hassussa TV-jännärissä nimeltään Jäinen horisontti. Siinä oli ainakin Tom Wentzel ja Eeva Eloranta, silloiset joka paikan näyttelijät. (Mikä siinä onkin, että aina samoja naamoja pitää käyttää joka paikassa täällä Suomessa? On täällä vähän useampikin naama olemassa.) Lähes kaikki henkilöhahmot puhuivat pahaenteisesti ja ainakin kaverini Leean kanssa saimme silloin pahaenteisyyskohtauksia. Mentäisiinkö... Leivonpesään... kahville? (Äh, pitäisi esittää tuo livenä. Pyynnöstä esitänkin ja sitten kohta toivotte, ettette olisi pyytäneet. Taidanpa... ottaa... toisen oluen.)

Siihen aikaan en pitänyt luottamista ihmeellisenä asiana, mutta nyt minulla on lääkäri, johon luotan ja pakko sanoa, että se on huippua. Kun hanke, jossa työskentelen, siirtyi eri yliopistoon, työterveydenhoitonikin muuttui enkä enää pääse tälle työterveyslääkärille. (Itsehän istun samassa paikassa ja teen samaa työtä ja lounastan samojen ihmisten kanssa, mutta tämmöistä tämä on.) Onneksi sain käydä yksityispotilaana hänen luonaan eilen. Yleensä suhtaudun penseästi testeihin, mutta hänen vastaanotollaan otan testit vastaan ja teen ne kuin ensimmäistä kertaa. En mieti tulosta vastaillessani, toisin kuin muuten aina automaattisesti teen, vaan keskityn vastaamaan mahdollisimman rehellisesti.

Masennuspisteeni ovat lievän masennuksen lievällä puolella! Hurlaa! Jippii! Ja näin ajattelinkin, koska monet aisteihin liittyvät tutut asiat ovat heränneet ja jaksan taas hankkia nautintoa esimerkiksi musiikista, kuvista ja jopa kynttilöiden polttelusta. Ahdistuspisteet vastaavasti olivatkin todella korkealla, mikä ei ollut yllätys. Onneksi sille pystyy masiksen helpotettua myös tekemään jotain. Nostan lääkitystä, hikoilen entistä enemmän ja toivon, että se auttaa! Harrastan miellyttävää liikuntaa ja teen noita kaikkia mukavia asioita, joita jaksan hankkia elämääni parantuneen depistilanteen salliessa. Sisuksissani jopa muhii TAIDEprojekteja. Whoa! Sanat ovat niin pökkelöitä, jospa kuvilla voisi tehdä jotain, väreillä ja muodoilla ainakin.

On tosin hauskaa asetella myös näitä sanapökkelöitä peräkkäin ja rakentaa niistä jotain uutta, vaikkapa kokonaisen artikkelin!