Minua peloteltiin kamalalla asialla nimeltä konkurssi, kun olin pieni. Kesti pitkään ennen kuin vapauduin lainkaan rahankäytössä. Hermoilin aika tavalla. Sitten, kun tulin mukavapalkkaiseksi IT-ihmiseksi, rohkenin ostaa itsellenikin jotain yli viiden pennin. Nyt olen lauleskellut aika reippaasti syksyn mittaan ravintolaruokaan sekä -juomaan ja muuhun hauskaan, ei-riistetyllä työvoimalla tuotettuun palveluun. Ei kaduta lainkaan! Kumminkin nyt pussinpohja häämöttää ja täytyy ryhtyä elämään suu säkkiä myöten. Mitäs se meinaa? Mennään taas konkkaan?
En mene ravintolaan syömään tai etenkään juomaan. Tai jos menen, otan vain vähän sekä pientä. (Vaatii luonteenlujuutta, näinköhän minulla on sellaista?) En ostele mitään. Se ei ole vaikeaa, yleensä en juurikaan himoitse kamaa, vaatteita tms. Kävelen ja pyöräilen työmatkoja. Hoitelen työmatkalaskut ja vastaavat heti paikalla. Teen hyvää perusruokaa kotona isoja satseja myös pakkaseen. Se vaatii suunnittelua ja aherrusta, mutta jospa voin ottaa lapset mukaan.
Meille näkyy aika ajoin käyvän näin, että hupsis, fyffendaalit osoittautuvat yhtäkkiä huvenneiksi. Monta laskua kosahtaa samaan aikaan ja muuta menoa iskee samoille masseille. Auttaisi kai, jos olisi tarkan euron naisia sekä miehiä. Toisaalta tämä rahapula on juurille palaamista. Suurimman osan elämästäni olen saanut nipistää joka menosta pää punaisena, kun rahaa on ollut vähän tai naurettavan vähän. Ei pidä unohtaa koskaan, millaista on olla vähävarainen! Vaikka eipä tämä väliaikainen notkahdus siihen täysin auta?
Viime vuosina on tuntunut kroisokselta, kun on perusjuttujen lisäksi saanut riekkua viikottain ja vieläpä käydä ulkomailla lomamatkalla! Asumme mukavasti, auto on turvallinen eikä yleensä ole mistään tärkeästä pulaa, joten karseita kroisoksia tässä ollaankin, kun globaalisti miettii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Minustakin vielä tulee garsea groisos, kunhan isoksi tulen. Samaa juuri pohdin itsekin tuossa päivänä muutamana, että hirveästi rillutellut olen, mutta sitten elelen loppuajat ihan suu säkkiä myöten.
Minua pelottaa vararahaston puuttuminen. Sekä lapsuus- että avioliittosyystä. Kamala asia on se, että pitää miettiä, jätänkö siemenrahan tilille vai hassaanko.
Toisaalta kun ovat olleet niin äärettömän hienoja kokemuksia kaikki törsyyttelyt, ettei juurikaan itketä, mitä nyt vähän ahdistaa. Kaipahan mie tämän kanssa opin elämään. No, pakko on!
(Seur kerta teille yöx ja teillä ruokaa...9
Jeaah, meillä on halapaa yöpyä ja ruokakin on evullista! Etenkin ruoanlaittotoimiin osallistuvia vieraita suositaan ihan hurjana <3
Vararahaston puuttuminen on kamalaa. Entä jos pyykkikone hajoaa? Tai jokin muu keskeinen vehje, kuten jääkaappi tai pakastin? Glup.
Haluan kovasti Helsinkiin kylään ja ASAP kanssa, mutta pitää yrittää saada jokin työreissu, niin junista saapi pihistetyksi.
Joo, mä tiedän tän tunteen. Ameriikan matkalta on puhelinlasku rästissä (luulin et eräpäivä on 5.12., mut se olikin jo 5.11..), joten siihenhän ne säästöt taas uppoaakin. Vielä on yksi iso reissu edessä, minkä jälkeen juurikin se vararahasto alkaa olla huvennut, mikä kyllä vähän surettaa ja ahdistaa. Toisaalta ei kyllä kadutakaan, eipä sillä.
Ja mä kuljen pari kertaa kuussa tuota Hki-Tre-väliä eestaas ja mun siivellähän pääsee saattajana, että jos suunnittelet retkeä, niin laita vaikka naamakirjasessa viestiä, niin katsotaan osuuko aikataulut yhteen!
Tytti, huippu homma! Nyt pidän naamapaastoa, mutta yritän pysyä kärryillä näistä reissuistasi ja tulla saattajaksi. Kerrot vaan, mitä pitää tehdä :) Hyvää seuraakin siis samaan edukkaaseen hintaan!
Lähetä kommentti