Terveisiä peltipurkista

PMS:n loputtua on ollut vähän parempi olo, mutta rintalastan alla on aukko, tai syvä kuoppa niin kuin kaivo, jossa velloo harmaata ja mustaa. (Tuntuu kyllä aukolta, mutta kun katson, niin rinnan kohdalta ei näy läpi.) Kaikki isot tunteeni tuntuvat tuossa sydämen tienoilla ja ihmekö tuo, kun sydän on yhtä kuin tunteet kaikkien kaunoilijoiden mielestä. Kävin aikoinani katsomassa leffoissa Kaikki elämäni aamut ja vaikka tarina tuntui monin paikoin ärsyttävältä ja ankealta (naisten aseman takia), gambasta jäi iso, lämmin, suloisesti resonoiva alue rintalastan tienoille. Ulkona taisi olla pimeää ja kylmää, kun astuin ulos teatterin suojista, mutta takin alla gamba yhä hyrisi. Taisin olla silloin SP:n kanssa, vaikka yleensä käyn yksin joka paikassa.

Nyt ei hyrise, vaan sitä aukkoa jomottaa enkä vielä ole keksinyt, millä paikkaisi tai helpottaisi. En halua ottaa oksatsepaamia, se tyhmentää ja ahdistun tyhmyydestäni. Muutenkin olen tyhmentynyt niin paljon nuoruuden päivistä, kun ei leikkaa enää nopsaan ja muisti on epämääräistä mössöä. Pitäisi kai keksiä lohdukkeita siitä, miten elämänkokemus, viisaus pälä pälä. Ikävä kyllä kaikki nujertava stressi ja kamalat elämänvaiheet ovat nielleet energiaani ja nielevät sitä yhä - siksi aivot ovat tyhmentyneet. Ei mikään kone raksuta kaksisesti, jos ei ole tarpeeksi vääntöä.

---
Olen ollut varmaan ilmaan tuijottelevastai ja aistimuksistaan nauttivasta vauvasta alkaen satelliitti, joka taivaltaa isossa avaruudessa yksin ja silti kaipaa kontakteja kipeästi. Kirjoitin jotain tällaista viisitoistavuotiaana päiväkirjaan, kun olin kuvitellut kuuluvani kaveriporukkaan, mutta tullut lennätetyksi siitä kevyesti ulos kenenkään jäämättä kaipaamaan. Metallikuorinen sisältä lämmin satelliitti, joka ottaa kontaktia melko tarkoilla sensoreillaan ja yrittää olla ainakin vahingoittamatta muukalaisia, koska muukalaisten paha olo on myös satelliittiolion paha olo. Pirun herkät sensorit. Mieluiten kaikilla pitäisi olla hyvä olo ja joskus huomio kiinnittyy liikaa muihin omalla kustannuksella. Tyhmä satelliitti.

Kontaktit ovat välttämättömiä, muuten laskutoimitukset alkavat viirata ja kurssi lähtee ties minne, todennäköisesti kiertämään hyvin pientä kehää tai niin kauas eksyksiin ulkoavaruuteen, ettei sieltä löydä enää takaisin. Sitä paitsi mikään muu ei korjaa koneistoa niin kuin onnistuneet kontaktit. Mikään muu ei myöskään satuta niin kuin se, että avaa liikaa kuorta tai kuvittelee olevansa jotain muuta kuin yksinäisyydestään turvan saava satelliitti. Sen voi sanoa toisinkin. Ei. Pidä. Odottaa. Mitään. Keneltäkään. Ainahan se on ollut tiedossa. Tyhmä tyhmä tyhmä.

Kasailen ja korjailen itseäni. Huomenna on lääkäri. Kohta olen entistä vahvempi ja turvassa omassa rakkaassa yksinäisyydessäni. Minulla on aina koti itsessäni siellä, minne menen ja minulla on myös useita tavattoman rakkaita ihmisiä, sopivalla etäisyydellä. Nuo omat lapset oikein lähellä, muut kohteliaan matkan päässä.