Tyypillinen säläpostaus, kun se ATK sukkaa

Masiina väittää, että kaapeli on mukamas irki. Eikä ole! Möngin pöytien alla tsekkaamassa kaikki kaapelit. En tiedä, mikä nyt sukkaa, mutta en vain saa eteläiseen emoyliopistoon yhteyttä, jonka avulla laskuttaa fyffeä. Kostoksi siis bloggaan hieman. (Haa, tuki-ihminen ilmoitti tulevansa huomenna aamupäivällä fiksaamaan aivan kaikki! Kiitos olkoon! Sattuu vielä olemaan mukava tyyppi.)

***
Roju sanoi joskus sinne päin, että kaikki hyvä, mitä olet kuullut puhuttavan liikunnasta, on totta. Tänään perstrainerin tapaamisen jälkeen tuntui taas siltä. Ja uskoisin, että perjantaisen spinningin jälkeen myös. Olisi kyllä mukavaa, jos olisi treenikaveri. Liikuntaan tulee lisäpotkua, kun saa sopia treffit jonkun kivan tyypin kanssa eikä voi noin vain luistella fiiliksen mukaan oman hyvinvointinsa hoidosta. Perstreenaaja on tietenkin sellainen maksullinen kaveri, joka osaa optimoida treeniä ja ohjata liikkeitä, mutta kas, kun ei ole sellaiseen ihan just nyt varaa.

Käyn siis spinnaamassa perjantai-iltaisen musavisan asemesta, olenko hulusmaanikko? Olen kyllä, rahanmenoa välttävä sellainen. Vielä kun saisin sovituksi maksuaikaa pilatespaikkaan, voisin lauantaiaamuna hurauttaa pilatoimaan. Se on muuttanut ryhtini ja vartaloni näyttää erilaiselta, omemmalta kuin aiemmin keskivartalon voimistumisen ja tasapainottavan venytyksen myötä. Kahvakuulailu ja oikeastaan kaikki muukin liikunta on hauskempaa, kun keskivartalo skulaa.

***
Deadline alkaa painaa harteita ja mietin, miten pystyn työskentelemään vielä paremmin. Yritän hööpöttää toistakin kollegaa kahvilakirjoittamisen pauloihin, saa nähdä, miten onnistuu. Hänellä on kyllä laitoksellakin velvoitteita, mutta jos vaikka kerran viikossa? Sitten minulla on kaksi erityisen mukavaa kirjoituspäivää ja kun kirjoittaminen lähtee kulkemaan, kynnys alenee muinakin päivinä. (Kyllä, näin se menee, etenkin kun uskottelen painokkaasti itselleni niin. Eikä se ole itsehuijausta, jos se kerran toimii. Hmmm.)

***
Sain merkillisen mamoilukohtauksen, kun SP menee Ouluun asti työreissulle tänään ja palaa vasta perjantaina. (Jännittävää muuten nähdä, miten yllättynyt VR mahtaa olla talventulosta.) Mitämitä? Pärjään loistavasti lasten kanssa itseksenikin ja hoitelen hommat mennen tullen. Olen ajatellut kutsua jotakuta kamua torstai-illaksi meille tuijottamaan jotain hyvää reeveereetä, mutta on vielä hieman vaiheessa, kuka pitää esim. Couplingista tai Teacherista ja pääsisi näin lyhyellä varoitusajalla. Varapygmillä ainakin on samanlainen maku, mutta hän on töittensä raskauttama suurimmassa määrin. Mikä on sikäli hyvä, että tietää leipää.

Mamoilu ehkä johtui siitä, että olemme SP:n kanssa lähentyneet ja se tuntuu hyvältä. Häädimme tyttären omaan huoneeseensa mahtipalkkio- ja juhlasysteemien avulla, joten nyt voimme kölliä iltaisin toistemme lähellä. Jollain mekanismilla myös juttelu tuntuu rennommalta, antoisammalta, luontevammalta, kun fyysinen läheisyys on saatu vakiintuneeksi osaksi olemista. Enkä nyt tarkoita ollenkaan vain seksiä, vaikka sekin on tärkeää.

***
Aloitin eilen yhtäkkiä Facebook-paaston ja vieläkin hieman ihmettelen, että mikäs nyt! Kyse siinä hetkessä oli kai ensisijaisesti uhmasta, että kyllä minä prkl pärjään ilman jatkuvaa Naamastossa roikkumistakin. Toiseksi syynä on perhe. Haluan olla nyt enemmän läsnä perheelle ja vähemmän pää imeytyneenä tietokoneeseen. Kolmas eikä ollenkään vähäisin on kadonneen keskittymiskyvyn metsästys. Pompin asiasta toiseen enkä saa työhön, lukemiseen tai edes telkkarinkatseluun pitkäjänteisyyttä. Kesken lauseen, jos se tökkäisee, hyppään ihan vähän vain FB-sivuja selailemaan ja pörisemään jotain mukavaa. Kun palaan takaisin lauseen puoliväliin, ajatus on loitontunut puolen kilometrin päähän ja sen takaisin pyydystäminen ja kelaaminen on työlästä ja ikävää.

Haa, kokemukset Ässän kanssa netittömästä kahvilakirjoituksesta epäilemättä lymyävät päätöksen taustalla! Keskittyminen on ollut ihan jotain muuta mukavassa seurassa keskellä maailman menoa.

Saa nähdä, miltä tämä tuntuu loppuviikosta. En ole päättänyt, milloin palaan naamailemaan. Tänään kävin hiukan säätämässä Restaurant Cityä, kun se on olevinaan kiva peli. Päätin tosin, ettei minun tarvitse käydä edes sillä leikkimässä, vaikka olisi kuinka koukuttavaa, mutta kerran päivässä toki saan, jos haluan. Eilen illalla oli selviä FB-vieroitusoireita, kun piti tepastella ympäri huushollia ja nauttia Auraa piparien (Pipari mainittu!) kera. Mutta ei mitään sen vakavampaa, esim. kouristuksia tai vaahdon tursuntaa suupielistä. Väsymys humpsahti yhtäkkiä ylleni ja pakotti vuoteeseen, kun en ollut tietokoneen välkkeen väkisin piristämä.