Nikotiini ja muut huimaukset (taas)

Olen taas poltellut tupakkaa päivittäin. Ajattelen, että tupakka on yksi tyhmimmistä asioista, mitä (nainen) voi terveydelleen tehdä, mutta silti. Se antaa turvallisuuden tunnetta. Palaan myös nuoruuteen, teen jotain ikiomaa, turhaa. On helposti sata fiksumpaa asiaa, joita voisin tehdä saadakseni molempia tunteita, mutta ne eivät ole yhtä helppoja ja nopeita. En voi mennä kauppaan ostaaman kuvallista itseilmaisua tai hyvää keskustelua ja hoidella niitä himppeen muutamassa minuutissa ilman sytyttämistä ja imuttelua vaativampia toimia. SP ei ole hyvillään. Hän oli aikoinaan keuhko-osastolla näkemässä, mitä tupakkaihmisille vääjäämättä tapahtuu, jos eivät kuole ensin.

Joskus hupsuttaa seurata, miten jotkut tupakoijat hifistelevät pikkuasioilla, kuten ravinnon tai kosmetiikan kontroversiaaleilla riskeillä, kun samaan aikaan vapaaehtoisesti kiskovat sisäänsä kasoittain tunnetusti haitallisia kemiallisia yhdisteitä ja edistävät sademetsien tuhoa ym. ym. Harmi vaan, kun en voi väittää olevani parempi, vaikka en hifistelekään. Jostain syystä tupakkakasvin sisältämät huumeet sopivat minulle hyvin ja jos olisin kunnon ihminen, kasvattaisin itse kessua. Onneksi en nyt kaipaa (ilman baaritusta) yhtä sauhuketta enempää päivässä. Kahvi on toinen rakastamani huume ja alkoholi kolmas. Kaikki ne ovat varsin huonosti sopivia systeemilleni, vaikka niiden vaikutus pollaan tuntuu mieluiselta lyhyellä tähtäyksellä.

Joka tapauksessa minusta on hyvä, että ihmiset yrittävät pitää terveydestään huolta, vaikka sitten polttaisivat/joisivatkin tutkitusti ja tunnetusti paria haitallisimmista kamoista. Sitä suuremmalla syyllä oikeastaan kannattaa koittaa kompensoida terveydelle tulevia haittoja hyvillä valinnoilla.

Sanon vielä uudestaan, etten koe olevani ketään muuta tupakoijaa tai muutakaan ihmistä parempi tms. vodevö pälä pälä. Se olisi naurettavaa. Mutta en myöskään käy valehtelemaan kenellekään, etenkään itselleni, että tupakka olisi vähemmän haitallista kamaa kuin se on. Teen epäjärkeviä asioita, mutta en valehtele, että ne olisivat järkeviä.

***
Pystyin olemaan lauantaina useamman ihmisen kanssa ilman kivuliaita rytmihäiriöitä tai muuta isompaa napsumista! (Pienempiä ei lasketa.) Asiaa auttoi toki se, että veljiä piisasi illan eri vaiheisiin. Pidän lujasti heistä ja he minusta eivätkä he ole menossa pois tai kauas, vaan tiedossa on vuosia ja vuosia rentoa olemista. Toivottavasti. Tietenkin mutkia voi tulla mihin tahansa ihmissuhteeseen, mutta näiden kahden kanssa tuntuu pohjimmiltaan mutkattomalta ja lämpimältä.

Yhtenään tekee mieli ryömiä SP:n kainaloon. Sielläkin on mukavaa. Hän on iso ja lämmin olento nykyään. Saamme tällä hetkellä väliimme punkeavat natinat ja nitinät selvitetyksi nopeasti ja pääsemme samalle puolelle, vaikka aita yrittäisi nousta väliimme.

***
Olen unelmieni duunissa. Kaipaan opettamista todella paljon, mutta ehkä se kumminkin olisi liian raastavaa minulle tässä kondiksessa. Resursseja viedään kouluilta pois koko ajan lisää, inkluusiota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, vaikka ihmiset eivät ole taidoiltaan tai asenteiltaan lähelläkään riittävää tasoa. Eläydyn ehkä liikaa oppilaiden asemaan. Kun nyt jaksan hoitaa tämän tutkimustyön tarpeeksi hyvin, niin jatkoakin voisi olla tiedossa. Haluan työskennellä ja tunnen aitoa intoa, käytännön suoritus vaan on turhan monesti ahdistunutta lötköä ja tempoilua.

Käytin hirveän monta vuotta elämästäni syytäen ison kasan resurssejani työhön, joka kävi perussyitäni, -taipumuksiani ja -arvojani vastaan. Kummallista itsetuhoisuutta. Pystyn kääntämään kurssiani terveempään suuntaan, mutta se ei ole aivan nopeaa. Nykyistä pestiä jatkuu vielä pari vuotta. Mitä sitten? Haluan saada tohtorinpaperit samalla, kun tuotan järkevää matskua hankkeelle, mutta mitä niillä teen? Ne näyttävät olevan monille humanisteille suoranainen este hyvään duuniin. En aio piitata siitä. Tämä on minun ainokainen elämäni enkä ala tällä ikää toimia pelottelujen mukaan, kun en ole tähän astikaan semmoiseen sortunut.

Lopuksi suosittelen blogia nimeltään Mistä puhutaan? Olen eri mieltä. Koska haluan.