Avartava matkailu

Rakas päiväkirja. Olin kamun kanssa Tukholmassa. Ruotsissa! Kesken rahapulan? No, koko hytti Hki-Sto-Hki maksoi 36 euroa, joten visa ei rasittunut ihan hurjana, kun jaoimme tuon summan kahteen perttaan. Joka tapauksessa syksyn saldoon rapsahti jälleen erittäin mukava reissu ihmisen kanssa. Juttelimme paljon ja se oli hyvin sympaattista, aivoja tuulettavaa, samoilla laineilla keikuttavaa.

Liihottelin hyvinkin sieltä tultuani ja edelleen ässänaisen kanssa kirjoittaessa. Mutta tänään iski taas ahdistuspeikko iltapäivällä ja kiskoi koivesta alas. Onneksi hain tyttären esikoulusta. Hän murehti ja jumpitteli täysillä, niin sain muuta ajateltavaa ja venyin ison ihmisen kokoon. Samoin eilen, palaamisen iltana oli lapsella niin hankalaa, että äitiydyin heti ja saimme asiat sovittua ennen unen tuloa. Ilmeistä äitipulaa, johon läsnäolo on hyvä lääke. Valitettavasti sorruin alkuun rangaistuksilla uhkailuun. Pittu, jotain muuta pitää keksiä konflikteihin kuin mukavien asioiden menettämisellä kiristämisen. Tänään iltapäivällä keksinkin, siis olin läsnä, kuuntelin ja kannoinkin, kun tytär pyysi.

Perjantaina on vaikka kuinka monta pikkujoulua ja lastenhoitaja varattuna, mutta saa nähdä, voinko lähteä. Ahdistuksessa en enää lähde, paitsi korkeintaan kirjastoon (kun ne nyt taas ovat auki).

Ihmetteleeköhän joku muuten, miksi vammaisen ihmisen läheinen kirjoittaa salanimellä mm. vammaisuuteen liittyvistä asioista? Kun on lukenut Sydän paikaltaan -blogia, ei ihmettele enää. Todellisuus on valitettavasti tarua kamalampaa. Tuolta saan ammentaa tosielämän ahdistusta niin paljon kuin jaksan. Tosin valikoima on supistunut, koska bloginpitäjä on pakotettu poistamaan kirjoituksiaan, tai muuten...