Tänään nuorison stressikäyrä nousi taas niin, että rauhoittuminen oli lähes mahdotonta. Hän halusi jo ennen seitsemää nukkumaan, ilmeisesti rauhoittumisen toivossa ja oukei, niin sitten tehtiin. Toki hän nousi vielä useampaan kertaan vuoteesta, mutta palasi halukkaasti takaisin. Juuri äsken hän kävi kääntymässä ovensa ulkopuolella todella tokkuraisena. Ilmeisesti tokkuraisuus tulee lääkkeestä, koska normaalisti hän ei ole tuollainen kesken unienkaan. Yäks, tuli huonot vibraatiot. Mutta katsomme tilannetta.
Olen periaatteessa penseä päälääkkeitä kohtaan siksi, että ihmispolla on hillittömän monimutkainen ja herkkä vekotin ja tietomme sen toiminnasta on yhä melko alkeellista. Toisaalta haluan kokeilla myös lääkkeelliset keinot, jos ne osaltaan helpottavat kuntoutusta ja edistävät lääkkeidenkäyttäjän omaa asiaa.
Tuntuu hankalalta kirjoittaa tätä blogia, kun on ollut vihamielistä palautetta. Onneksi on noita loistokommentoijiakin, joten tiedän, että tätä luetaan myös kiinnostunein, eläytyvin silmin eikä pelkästään täydellä tökeryydellä ihan pihalta.
Onneksi on taas rauhallinen ilta ja voin vaikka vetäytyä kirjan kanssa vällyihin heti, kun saan itseni riuhdotuksi irti tietokoneesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommentti(a):
Kiitos, että kirjoitat! Täällä tätä luetaan kovin kiinnostuneena ihan pihalta. :) Olen vain kovin kovin huono koskaan kommentoimaan mitään...
Todellakin on hyvä, että kirjoitat! Unohda vihaposti, en oikein ymmärrä, miksi kukaan sellaista lähettää. Tämä on tärkeä blogi, luulen että moni samassa tilanteessa oleva perhe saa vertaistukea nyt tai myöhemmin, nämä tekstithän löytyy netin uumenesta myöhemminkin.
voi args! Miksi jonkun pitää purkaa omaa harmitustaan muihin?
Minä kiitäs sinua tästä blogista, se herättää ajatuksia ja antaa vinkkejä.
Kiitos
Kiitos kamut! Ennen vanhaan minua hemmoteltiin melkein aina palautteella, joka oli erimielisyyttä (tai jopa kiukkua) osoittaessaankin rakentavaa, joten en ole kasvattanut huippupaksua bloginahkaa. Tällä ohuemmalla nämä kaikki kannustavat, älykkäät, eläytyvät jne. osuvat paremmin :)
Jatkan tietysti, vaikka jotkut käyvät täällä etsimässä epäonnistumista ja kurjuutta pönkittääkseen omaa paremmuuttaan (arf!) ja hakemassa kiukustumisen aihetta vaikka tikusta ym. Yritän aktiivisesti siirtää ne taka-alalle.
(Ai miksi arf? Jos on tyytyväinen elämäänsä ja iloinen omassa itsessään, ei kaipaa vertailua tai todistelua.)
Hei meitä myötämielisiä lukijoita lienee kuitenkin suurin osa. Vastamielisillä vain on aina kovempi ääni. Jatka kirjoittamista, kyllä täällä löytyy kannustustakin. :-)
Nyt tekee mieli kommentoida. Olen lukenut blogiasi iät ja ajat. Löysin sen alunperin haeskellessani autismitietoa, ja paljon olenkin saanut. Ihan mahtavaa lukea autismi-, vammaisuus- ja kommunikaatioasioista sinun näkökulmastasi kirjoitettuna. Mielestäni osaat tuoda olennaiset ja tärkeät asiat esille todella hyvin. Kierrätkö yliopistoissa luennoimassa? Jos, niin tule ihmeessä Ouluun.
Terveisin joku, joka on kiinnostunut kommunikaatiosta ja saattaa ehkä hyödyntää sitä näkökulmana opinnäytteissään.
En voi ymmärtää miten saat vihamielistä postia. Blogisi on harvinaisen elämänmakuinen ja aito. Mutta jokaista asiaa kohti löytyy jostain vähintään yksi ihminen jota se harmittaa.
Olen lukenut kolmisen vuotta, ja alusta asti ajatellut että pitäisi kommentoida joskus. Olen nuorempi, ja elämämme ovat kovin erilaiset, mutta silti tavoissa miten koemme ympäristömme on jotain samaa.
Älä paksunna koko nahkaa, mutta kasvata joku henkinen känsä johon voi vihapostin törmäyttää.
Lähetä kommentti