Lääkkeet!

Perjantai-illan huuma menikin niin, että Esikoinen tuli hiippailemaan huoneestaan monta kertaa. Saa nähdä, mitä aamulla. SP on murjottanut ihan täysillä tekaistusta syystä. Hoh hoijaa. Minua pelkästään kyllästyttää nykyään sellainen, että kaadetaan yleisiä turhautumisia niskaani. En ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Sanoin hyvin nopsaan, etten riitele tämmöisestä. Joten hän lykkäsi kuulokkeet korvilleen ja on ollut sillä tavoin melkein kolme tuntia.

En lähde nykyään kovin herkästi riitelemään. Fysiikkani ei kestä sitä, tulen siitä sairaaksi. Kaikki puskurikerrokset ovat hiutuneet ohuiksi, ei ole suojaa paskaa vastaan, en halua itse tuottaa sitä. Pakko saada homma toimimaan jotenkin muuten tai jos ei saa, olkoon sitten.

Minusta on tosi mukavaa olla yksin ja rauhassa, mutta tuo kuulokkeet päässä jurottava möykky häiritsee olemassaolollaan. Olisi toisessa huoneessa! Reagoin aika jyrkästi, koska aikoinaan oli niin käsittämättömän rasittavaa. Minusta jokaisella pitää kotonaan olla oikeus hengata ikiomisssa oloissaan, kun kerran normaalisti kontakti toimii ja asiat hoituvat.

Ilta meni sopuisilla syömisillä (karkkipäivä!) ja muutenkin mukavasti. Pidimme hyvät halailu- ja juttelusessiot, nukkumaanmenokin oli erittäin mainiota (minun iltasatuvuoroni). Esikoinen sanoo yleensä ma-, ke- ja pe-iltoina, että äiti laittaa nukkumaan ("Äi-i ai--aa ukkuaa") ja se tarkoittaa, että iltasatusessiot ovat lapselle tärkeitä. Näin ainakin ajattelen. Rakastan tuota lasta, kuten siskoaankin, aivan tautisesti ja saan heistä iloa joka päivä monta kertaa.