Risperdal-päiväkirja

Kävimme koululääkärillä ja tsekkasimme Esikoisen pituuden, painon ja murkkuiän kehityksen. Koska agendalla oli myös käytös- ja unipulmat, lääkäri oma-aloitteisesti sanoi, että lapsi voisi mennä takaisin luokkaan ja me aikuiset voisimme käsitellä niitä. Asiat menevät hissuksiin eteenpäin maailmassa! Aiemmin olen joutunut vaivautuneena puhumaan salakieltä, etten joutuisi haukkumaan lastani muille aikuisille hänen kuultensa. Entiteetti tietää, että muutenkin on vaikeavammaisen ihmisen itsetunto koetuksella. Siihen ei tarvitse lisäksi kääntää veistä haavassa ja selostaa toisen noloja juttuja muille hänen kuultensa. Saimme kouraan Risperdal-reseptin, kuten moni muukin lapsen impulssikontrollin pulmista kärsivä autistiperhe. Aloitamme varovasti ja toivomme parasta. Tällä erää mietityttää eniten se tavallinen sivuoire, että ruokahalu kasvaa monella liiaksi. Siitä kun ei nytkään ole mitenkään pulaa. Mietin myös keskittymisongelmaa, joka saattaa johtua unien vähyydestä ja yleisestä stressitilan vaikeudesta (jälkimmäinen tietysti vaikuttaa uniin jne.), mutta joka saattaa olla myös erillinen pulmansa. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Pidän Rispe-päiväkirjaa, jotta pysyn kärryillä siitä, miten se vaikuttaa ja pidän sen täällä, josko siitä olisi muillekin hyötyä ja kenties tänne osuu joku sellainenkin, joka haluaa kertoa omista kokemuksistaan. Aivokemia on yksilöllistä ja autisteilla vielä yksilöllisempää, mutta silti tarinat auttavat hahmottamaan asioita ja osaa katsoa sivuvaikutuksia yms. myös ihmiseltä, joka ei itse osaa verbalisoida olotilojaan kovin hyvin.

Oli ihanaa käydä koululääkärillä vuodattamassa ja erityiskoulun käytäviä tallustaessa tuli myös vahva olo siitä, miten toimiva paikka se on Esikoiselle. Siellä on eri normaali kuin tavan kouluissa ja paljon tietoa taitoa auttaa myös autisteja järjestämään olemisensa mahdollisimman vähän stressaavalla tavalla. Kotona ja kylässä poika on nyt hirveän stressaantuneen oloinen koko ajan - sätky, sinne tänne pomppiva, syöpöttelevä, unipulmainen, puliseva, lyhytpinnainen ja heikosti keskittyvä.

Kunpa saisimme nukkua yhden yön rauhassa. Viime yönä havahduin, kun poika kolisteli keittiössä 4:44 (digilootan kellon mukaan) ja unen olin saanut toki vasta kahden maissa, kun asiat painavat mieltä. Vähäunisen joulu"loman" myötä yhä useammin putkahtaa mieleen kysymys, miten jaksoin silloin, kun autismi-allergia tärväsi unet melkein vuosikymmeneksi. Vastaan aina, etten oikein jaksanutkaan. Hyvän yöunen jälkeen kaikki tuntuu valoisammalta, joten jos vaikka tänään... Tietysti mietin myös sitä, miten Esikoinen jaksaa ja vastaus siihenkin on, että ei hän oikein jaksakaan. Struktuuria, lempeyttä, hyvää ruokaa ja Risperdalia on nyt reseptillä.