Kaksin kotona

Esikoinen lähti eilen omasta tahdostaan kehitysvammaisten viikonloppuleirille. Toissakesänä hän osallistui viikon mittaiselle leirille eikä sen jälkeen tahtonut enää mennä viettämään viikonloppuja paikkaan lainkaan. Emme saaneet selville, miksi. (Ohjaajat sanovat aina, että kaikki on mennyt hyvin. Hmm.) Viime kesänä hän alkoi yllättäen puhua onkimisesta leiripaikassa ja kertoi haluavansa sinne. Minua jännittää, miten nyt menee, mutta puhumisen lisääntyminen luultavasti auttaa selvittämään poikaa häirinneet asiat ja kenties estämään niistä osan.

Oi, ihana kommunikaatiotaito, miten rakastankaan sinua usein. Myös halu kommunikoida on äärimmäisen kova sana. Esikoinen puhuu nykyään aika paljon, vaikka ajoittain hyvin epäselvästi ja häneltä puuttuu vielä useita äänteitä. Hän myös harjoittelee ahkerasti puhumista, jäljittelee ja toistelee sanoja. Tavaamme sanoja yhä sormiaakkosin, koska ne selventävät äänteitä ja auttavat hahmottamaan sanaa. Puheterapeutin kanssa poika on erittäin motivoitunut työskentelemään ja raataa mukisematta koko terapia-ajan, vaikka puhuminen on hänelle luultavasti kaikkein vaikeinta. Jo nyt hän on saanut nauttia niin paljon kohentuneen puhumisen mukanaan tuomista hyvistä asioista, etten usko motivaation ihan heti hupenevan.

Kun lisäksi tytär meni koulukaverinsa luo yökylään eilen, jouduimme yllättäen SP:n kanssa olemaan ihan kaksin kotona! Menimme Makuuniin, vuokrasimme Sofia Coppolan Somewheren (hieman randomisti, mutta ihan hyvä valinta, rytmiltään hidas, alleviivaamaton ja eurooppalaismainen juttu, joka sopi meille vanhoille leffureille), mies otti pizzan ja minä Cherry Garcia -jäden. Nautimme toki myös punaviiniä ja ihmettelimme rauhan määrää. Aamulla nukuimme niin pitkään kuin hotsitti ja aamupalaksi paistoin pakkasesta croissanteja. Hahaa! Tytöillä oli ollut erittäin mukava rupeama, joka sisälsi mm. barbileikkejä kylvyssä, kikatusta sekä pannukakunsyöntiä. Olimme äideissä samaa mieltä: joskus kahden hoitaminen vaatii vähemmän kuin yhden. Leikkikaverit näyttävät generoivan keskenään loputtomiin mielenkiintoista tekemistä.

***
Tamagotchini lähettelee minulle kaipaavia viestejä. Tule takaisin, täällä kaverisi ovat päivittäneet statuksiaan ja arvaas kuule, henkilö x on kommentoinut henkilö y:n valokuvaa! Sääliksi käy raasua, aion ohittaa Facebookin haikailevat kutsut vielä parin viikon ajan. Muutaman kamun kanssa olemme vaihtaneet huvin vuoksi sähköposteja, mikä on hyvin mieluisaa pitkästä aikaa. Vaikka asiat olisivat vähän karumpiakin.

***

Toivottakaa minulle onnea tai lähettäkää piipaa-auto, sillä aion tänään iltapäivällä Rauhaniemeen ja tarkoitukseni on kastautua järvessä. Epätoivoiset stressitautitilanteet vaativat äärimmäisiä hoitotoimenpiteitä. Otan tyttären mukaan. Saa dipata itsensä myös, jos haluaa, sekä saunoa ja juoda limua.