Oikeasti olen jo nukkumassa, kuten kunnon vastuuta kantavan äidin tulee. Haamuni lojuu vielä sohvalla Conania silmäillen ja nauttii rooibosta sekä tilkan punaviiniä. Niin kuin jompikumpi ei riittäisi. Yksin en viitsi siemaista kuin sen terveellisen 12 cl, vaikka olisin ahertanut kotitöissä pää punaisena ja hyysännyt mukuloita.
Huomenna ehkä tapahtuu jotain kamalaa, koska eilinen ja toissapäiväinen sujuivat hyvin. Lapset hyppivät seinille huutaen ÄYÄYÄYÄYÄYYYY, rikkovat kananmunat keittiön lattialle ja valvovat kymmeneen. Jos valmistaudun tähän, saatan yllättyä iloisesti, kun joudun vain vänkäämään kotiläksyistä ja hampaidenpesusta.
Olen todella hermostunut artikkelistani, sillä siitä puuttuu vielä suunnattomia lohmoja. En sano siitä enempää, ettei hermostus kertaannu. Josko saisin huomenna täytetyksi vaikka yhden puuttuvan lohmon. Mahassa kiehuu hapan liemi yli äyräittsensä, jos ajattelen sitä liikaa. Pitää ajatella vain pala kerrallaan. Ja mahdollisesti nauttia happosalpaajia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Kiva, kun olet palannut tänne Blogistaniin. Terveisiä Belfastista, muutin vuodeksi Pohjois-Irlantiin.
Hyvää työpäivää tänään, pidän peukkuja että lohmo täydentyy!
Hyvää lohmontäyttöinspiraatiota, ehkäpä niitä täyttyy tänään kaksikin! Kunhan yksinhuoltajuus päättyy, niin suosittelen lämpimästä Om Yoga -koulun rentouttavaa ilmapiiriä <3 Melkein tulee tippa linssiin kun muistan, miten Paula sanoo tunnilla: "Ajattele, että annat tämän harjoituksen lahjaksi kehollesi". Sen voimin palaan sinne aina uudestaan, vaikka muuten voisin luulla, ettei ole aikaa. Muka.
neitinomad, kiva taas seurata sinunkin blogiasi! Näköjään jos kirjoitan, luen ja jos en kirjoita, en lue. Ei mittään järkeä, vai onko se niin, että huomiota ei pysty jakamaan kovin moneen yhteisöön.
sannika, peukut auttoivat! Jee!
See-Anna, no ilmankos tosiaan homma eteni, kun sinultakin tuli taustatukea. Aion viimeistään joulukuussa mennä pitkään ja hartaasti aikomaani joogaan. Liikkuminen on aina lahja itselle ja muistuttelen siitä itseäni siinä vaiheessa, kun kynnys tuntuu kovin korkealta ja tiedätte ehkä, että kodin kynnys on se pahin liikuntakynnys. Vai ehkä sohvan kynnys, jos siinä voisi semmoisen väittää olevan.
Luulen, että yhteisöihin osallistumiselle on varmaan joku kattoraja. Huomaan takaraivossani ajatuksia FBsta poistumisesta, mutta vielä toistaiseksi kynnys on liian iso, kun täällä Blogimaailmassa on liveystävistä niin pieni osa ja FBn kautta taas kulkee aika paljon tietoa sun muuta sen sellaista.
Lähetä kommentti