Viime viikosta lähtien maailma on ollut sumeampi, ilman metaforia. Lääkäriinhän ei ihminen voi mennä, eihän? Paitsi nyt, kun ihminen ei edes silmälasit päässä saa oikein selvää teksteistä, vaan joutuu arvailemaan kiusallisen paljon. Viikko on aika lyhyt aika ratkaisevaan ikänäön huononemiseen, vai mitä? Eräillä deadline sen kuin lähenee eikä luku- ja kirjoitustaidosta olisi oikein varaa tinkiä. Nyt olisi varmaan syytä panikoida ja hyppiä seinille? Lääkärin jo varasin. Josko kirjoitan mahdollisimman paljon, sillä osaan naputella sokkona kymmensormin. Saisikohan Tiimari-laseista ensiapua?Meinaa vähän naurattaa, kun ei jaksa hermoillakaan. On tämä kans 1 elämä. Lasten kanssa oli hirmuisen mukava aamu ja olemme kääntäneet kelkkaamme, SP ja minä, tyttäreen suhtautumisessamme. Mukavia jutteluita, kannustamista ja hyvien asioiden bongailua pitää toimivassa hommelissa olla enemmän kuin komentamista, negatiivista palautetta, kieltämistä jne. Ja se on aina mahdollista järjestää, vaikka toinen olisi kuinka toilailualtis hyvänsä. Väitän jopa, että aina mukulan kanssa löytyy enemmän positiivista tai neutraalia juteltavaa kuin negatiivista, jos vain asentaa oman päänsä siihen asentoon. Eikä tämä suhtautuminen edellytä ensimmäisenkään ikävän toasiasian kieltämistä eikä mattojen alle tarvitse lakaista murustakaan.
Tekstit
3 kommenttia:
Saattaa kuule silmien kuivuus aiheuttaa sellaista äkillistä näönlähtöä. Ainakin minulla on sellaista ollut liikkeellä, kosteutustipatkin auttavat.
Minusta on niin kiva, kun sie välillä kirjoitat tänne. Tulee kotoisa olo.
Pidetään tuokin mielessä! Menen nyt tsekkauttamaan verensokerin ja silmälääkäri saa tiirata, onko jotain vikaa. Katselin, että jossain määrin riskiryhmässä ollaan niin silmänpohjan rappeumataudin, kaihin kuin glaukoomankin suhteen... Ei nyt kamalan paljon sentään.
Vielä piti sanoa tuosta "tyttäreen suhtautumisesta" (tässä ja tuossa seuraavassa merkinnässä), että te olette neroja, ja pitäkää tuo. :-)
Lähetä kommentti