Neiti Marple ratkaisee artikkelin kohtalon

Käytin maanantaina hyvin ovelaa taktiikkaa. Heräsin aamulla viideltä ja nakuttelin tekstiä kymmeneen asti (mitä nyt välillä hoitelin lapsia kouluihinsa heidän isänsä kanssa). Lähetin tekstin ohjaajille ja kielentarkastajille, painoin tietokoneen kiinni, keitin teetä, laitoin pientä mutusteltavaa (omenaa, porkkanaa, pähkinöitä) ja katsoin sunnuntaisen Marppelin! Ihan jonkin muun ajatteleminen virkisti päätä tehokkaasti, nukkumaan en kumminkaan olisi kyennyt. Illallakin oli vielä vaikeuksia, vaikka unet olivat jääneet vähiin. Kierroksia riitti muillekin jaettavaksi. Mutta teksti lähti ajoissa ja sain kuittauksen heti ystävälliseltä vastaanottajalta.

Tiistaina lähtin päättäväisesti viettämään vapaapäivää kaupungilla lorvaillen lounaan ja kahvittelun merkeissä. Neljän jälkeen tunsin, miten flunssa laskeutui olooni. Klassista sairastua, kun tiukka työrupeama lopahtaa. Onneksi tämä ei vaikuta kauhean pahalta taudilta, kun aloin heti päättäväisesti levätä.

Vieläkin on vähän semmoinen olo, että anoppi on tulossa kylään enkä ole varma, mitä likaisia kalsareita lojuu jossain päin huushollia. Tarkoitan, että lojuuko noloja mokia jossain päin artikkelia. Vaikka sen useampi silmäpari ehti lukaista ennen lähettämistä, kiitos olkoon. Onhan siinä isoja puutteita, esmes en saanut siihen mukaan läheskään niin paljon viittauksia arvostamiini lähteisiin kuin olisin halunnut.

Marple-menetelmää saa vapaasti lainata ja soveltaa! Itselläni mieli lepää näissä Christie-tuotannoissa, kun näyttelijät ovat hyviä, samoin kuvaus, lavastus ja puvustus. Tarinat ovat tuttuja eikä niissä juuri ylläpidetä haitallisia stereotypioita tms. häiritsevää. Henkilögalleriat ovat yleensä niin kiinnostavia, ettei mieli pakene duuniin kesken kaiken (kovin paljon). Vielä kun nämä osa-alueet saadaan synkkaan toistensa kanssa, kyllä kelpaa kirjoittajan levähtää.