Facebookista sentään luovuin (väliaikaisesti). Olikohan taka-ajatuksena, että saisin sen, mistä luovun? Esim. oppisin rajaamaan sen käytön tarkoin? En tiedä, ei ole vielä kiirettä takaisin. Jostain syystä en myöskään halaja iltarientoihin, vaikka niissä on mukavaa. Haluan vain olla kotona ja yrittää saada tätä kekkeleen artikkelia kasaan. Sain ihanan, kultaisen ja suloisen ihmisen lupautumaan myös oikolukemaan sitä ja mietin, mitä on tapana antaa vastalahjaksi. Käykö jokin mukava punaviinipullo, vai olisiko sen kylkeen herkkukori poikaa? Kertokaa, kutka tiedätte! Haluan antaa jonkin vastalahjan.
No, toteutan stressinhoitosuunnitelmaa vähän kerrallaan, kaikessa rauhassa. Kahvinkittausta voi vähentää, liikuntaa tehdä iloisesti, nukkua edes aika ajoin kunnolla, alkoholissa määritellä kohtuullisuutta koko ajan stressiystävällisemmin. Teen asioita vartin kerrallaan ja kiitän siitä itseäni sen sijaan, että tuijotan koko ajan sitä lohdutonta työmäärää, joka vielä odottaa (ja halvaannun vallan). Ja sitä rataa. Loppuelämä on aikaa harjoitella ja kannattaa siinä mielessä saada treeni hyvin käyntiin, että sitä loppuelämää riittäisi. Olen saanut hyvin alleviivaavia fiiliksiä oman elämän rajallisuudesta viime aikoina. Ei nyt tarttisi niin toitottaa.
Nyt käyn nukkumaan sen mietteen kanssa, miten määrittelisin näpäkästi etiikan artikkeliini.
Tekstit
6 kommenttia:
Ihan samoja juttuja täällä. Ei-suorittamisesta ei saisi tulla suorittamista, stressinhallinnanhan piti olla stressiä vähentävää hommaa? (mutta mitä sitten kun stressaantuu kaikista niistä muutoksista mitkä pitäis tehdä ja opetella ja sitten vielä junttapaaluttaa paikoilleen?) Uhh.
Joo, kannatan tuota vartti kerrallaan -hommaa. Kannatan myös sitä että ei ole pakko juosta taas kylmiltään 10 kilsaa jos joskus on aiemminkin siihen pystynyt, vaan saa hipsiä lyhyempääkin, ja vaikka se olis kuinka naurettavaa juoksentelua. Kun ei pälli jaksa muuten.
Täällähän on uusia tekstejä, mukavaa! Tervetuloa takaisin.
estarck, kääriydyn hetkeksi lepäilemään tuohon 10-kilsaa-juttuusi. Mmmm.
Jamblinne, kiitos ja onkohan sulla blogia, jota kurkistella? :o)
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että läheskään aina ei tarvitse tietää, mitä reittiä menee lenkin alussa vaan voi hipsiä sinne minne nenä osoittaa. Eikä ole pakko pysyä edes tiellä, itsehän harrastan kansalaistottelemattomuutta etsiskellen metsiä sellaisista paikoista mistä niitä ei odota löytävänsä (mm. moottoriteiden varsilta, niistä karttojen valkoisista länteistä mihin ikinä muuten ei tule mentyä ja sitä rataa).
Eikä aina ole pakko edes juosta! :D
Kun itsekin jaksais muistaa nuo. Taitaa olla hitusen pitkässä kuusessa vielä, opetteluksi menee jälleen kerran. Miksipä sitä muuten blogeja kirjoittelisikaan...
Muistinpas taas tätä lukea. FB-tauko lie hyväksi milloin kullekin. :-)
Kaura: ei ole blogia, monista yrityksistä huolimatta... ei vaan pysty julkaisemaan tuotoksia, edes nimimerkillä. Kääntelen täällä vaan. :-) Tsemppiä syksyyn!
Lähetä kommentti