Studio Ghibli esittää

Pääsen tänään katsomaan Kätkijöitä, Studio Ghiblin uusinta. Esikoinen alkoi muutama päivä sitten kertoa, että haluaa elokuviin. Hän kertoi sen monta kertaa hyvin selvästi, ilman tulkinnanvaraa. Miksi sitten aloin miettiä, mitä hän elokuviin halutessaan varsinaisesti haluaa? Hän tietää, mitä on käynti elokuvateatterissa ja siitä on kertynyt useita kokemuksia. Kai tämä vain on minulle niin uutta ja siksi nikottelen. Poikani kertoo minulle, mitä haluaa ja minulla on valta toteuttaa se halu. Vuosien ja taas vuosien arvailun ja tulkitsemisen jälkeen tämä on häkellyttävän helppoa.

***

Vietän työpäivää kahvilassa järkkäillen torstaille reissua ja kirjoittaen (blogia... -kin) hyvässä seurassa ja vähän on taas hakusessa, mitä nyt seuraavaksi tekisin. Ainakin olisi yksi abstrakti tehtävänä, jota voisin tarjota kääntämisen ja tulkkauksen  julkaisuun. Kaksi esitelmää lähenee. SP ilmaisee liikuttavaa luottamusta esiintymis- ja esitelmöintitaitojani kohtaan, vaikka hän ei (muistaakseni) ole koskaan niitä päässyt livenä todistamaan. Mikäs, esiinnyn niin kauan mieluusti, kun minulla on järkevää sanottavaa ja riittävän kiinnostuneet kuulijat. Joskus tulee hyvin ilahduttavaa palautetta ja useimmiten syntyy hyvää keskustelua.

***

Tapasin äidin eilen ja hän tuntui haurastuneen kauheasti edellisestä tapaamisesta. Kaipa melkein viikko vuodeosastolla tekee omat temppunsa, mutta hän taitaa muutenkin tuntea vanhuuden luissaan. En halua luopua hänestä vielä, mutta minun haluistani ei ole tässä kysymys laisinkaan. Äiti on skarppi ja läsnä, lapset pitävät hänestä, varmaankin juuri siitä läsnäolosta. Toimintamummeja heillä ei ole ollut koskaan, minkäänlaisia isoisiäkään ikinä. Hennonlaiset isovanhempisuhteet siis jo toisessa polvessa, tai en tiedä, onko jo useammassa. Voisin kysyä niin kauan kuin vielä ehdin. Taitaa olla syytä listata niin kauan kuin vielä ehdin -kysymyksiä ja esittää ne pikimmiten. *raastavaa ääntä*