Vähänkö on cool tuo Audacity. Harmittaa vain, etten ole tsekkaillut sitä aiemmin ja nyt en osaa käyttää sitä erityisen loistavasti, kun kelailen aineistoani ees-taas. Yhdessä vaiheessa muuten litteroin aineistoani Transanan avulla. Sitten painoin väärää nappia ja koko tietokantani meni piloille. En löytänyt mistään tietoa, miten sen palauttaisi. Koneen uumenista löytyi tiedosto, jossa olivat kaikki litteraattini yhtänä sössöisenä pötkönä. En sen jälkeen halunnut enää käyttää Transanaa. Sillä tavalla olen outo. Pari osaa perkasin etsi-korvaalla, eli otin sössöt pois. Kirosana. Ei ole hirveästi huvittanut litteroidakaan. Olisi pitänyt eksportoida (mitä se on suomeksi) ne rtf-tiedostot sieltä ennen sössiintymistä, mutta en arvannut, että tämmöistä edes voi tapahtua.
Kivoin olisi pedaalisysteemi. Jalalla painaen saisi äänitiedoston paussille kirjoittamisen ajaksi eikä tarvitsisi hyppiä ikkunasta toiseen näppejä käytellen. Ei taida olla enää meidän laitoksellamme semmoista.
Äiti, miten te oikein koitte riittävän tiuhaan perinpohjaista turhautumista ennen tietokoneita?
Olisi varmaan epistä alkaa kirjoittaa hulluna monografiaa (artikkelin deadlinen päihittämisen jälkeen) keskustelematta ensin ohjaajien kanssa? Jos alkaisi kirjoittaa hulluna johdantoa artikkeliväitöskirjaan ja hups oho siitä tulisi vahingossa kokonainen monografia? Hallittua tämä minun työskentelyni ja viimeisen päälle suunnitelmien mukaista, kuten aina. Mikä siinä monografiassa nyt niin houkuttaa, jos ei lasketa yhtenäisen kokonaisuuden viehätysvoimaa ja sitä, ettei tarvitsisi välittää artikkeleiden vanhenemisesta. Ja onpa monografia perinteisempi sekä hyväksytympi alallani kuin "nippu".
***
Aargh apua on vielä aivan kamalasti hommaa tässä artikkelissa ja tulen kohta huluxi. Keskittymiskyky on välillä aivan täysin päreinä enkä tiedä, mitä ihmettä silloin tekisin, kun en ole tottunut tämmöiseen. Aion päästä selville vesille kuitenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommentti(a):
Luin juuri pitkästä aikaa Aviisia ja siinä oli juttua pomodoro-tekniikasta, jota varmaan kokeilisin jos nyt pitäisi jotain opiskella tai muuten kovin keskittyä. En tiedä, sopisiko sulle tai onko tuttu juttu, mutta mainitsenpa kuitenkin. Sivulla 12, http://issuu.com/aviisi/docs/aviisi-9-11/1
Hyvää uutta viikkoa!
Eikö ohjaaja tod.näk. lämpene monografialle? Minulle kävi niin että tein monografian, ja minulta ei varmaan nippua olisi ikinä valmiiksi tullutkaan (artikkelinkirjoitustaito on edelleen paljon huonompi kuin alusta-loppuun monisanaisesti selittämisen taito, kumpaa lie sitten lukijan mukavampi lukea?). Monografiaan on aina joskus ollut kiva palata kun on pitänyt tarkistaa jotain määritelmiä ja juttuja, mutta se hiukan harmittaa kun se näkyy julkaisuluettelossa vain yhtenä vähän arvostettuna raporttina, eikä monena arvokkaampana artikkelina... Tosin yhden jo julkaistun artikkelin sain laajentaa monografiaan luvuksi, eli tavallaan ei se artikkelin vääntö välttämättä menisi edes monografiassa hukkaan.
sannika, toihan oli mainio! Muistuttaa omaa vartti kerrallaan gradu valmiiksi -menetelmääni, joskin on järjestelmällisempi. Tomaatit ovat sitä paitsi hyviä :-)
Picea, pitää kysyä ohjaaja-pomolta, jahka rohkenen. Minulla olisi vuosi aikaa kirjoittaa ja aiheen kannalta olisi hyvä kirjoittaa homma suomeksi. Uskon, että selkeä rakenne tekisi mukavaksi myös kokonaisen kirjan kaivelun, jos ei suorastaan alusta loppuun hutsita lukea. Voihan vimpeli.
Hei, toi pedaali kuulostaa tutulta... Ihan varmasti olen joskus litteroidessa käyttänyt pedaalia! Mut olikohan se joku kasettisoitinkuvio ja ajankohta siis 1990-luvun alku.
Luotan, että pääsit lopulta tietokoneistakin huolimatta artikkelissa voiton puolelle, etkä tullut huluxi. (Hei vain! Ja eksportointi on vientiä. Jos on oikein hyvä vienti, se on hyperekspor... tai sinnepäin.)
Lähetä kommentti