Pimeitä juttuja

Tänään ja huomenna on Tampereella Työväenmuseo Werstaalla kaikille avoin, ilmainen ja esteetön AistiMUS-tapahtuma (vai miten se kirjoitetaan) ja suosittelen sitä lämpimästi. Kävimme syksyllä järjestetyssä vastaavassa tilaisuudessa ja Esikoinenkin nautti Pimé Caféesta, pilkkopimeästä pullaa, kahvia ja mehua (varmaan muutakin) tarjoavasta kahvilasta, jossa sokeat tai näkövammaiset opastajat auttavat kävijää löytämään tarvitsemansa. Hyvin vaikuttavaa. Tuolla on myös elävä kirjasto, josta voi lainata ihmisiä 20 minuutiksi juttelemaan. Olen itsekin kirjana ja kirjoitan kirjuudestani täällä, jos käy säkä ja saan Ajatuksia. Askartelua, näyttelyä ja kaikenlaista muutakin jännittävää on tarjolla. Olen hirmu ylpeä siitä, että minun kotikaupungissani on tällaista, vaikka itselläni ei ole siihen osaa eikä arpaa.

Täytekakkua aamupalaksi

Eilen vietimme Esikoisen 14-vuotispäivää ja se oli onnellistuttavaa! Olen ylpeä siitä, miten paljon poika on ponnistellut ja edennyt etenkin vuorovaikutuksen saralla. Hän on yhä hyvin vaikeasti kommunikaatiovammainen, mutta hän on myös edennyt itselleen ylivoimaisesti vaikeimmassa asiassa niin paljon, että pystyy toimittamaan joitakin keskeisiä asioita puheviestinnän keinoin. Hänen maailmansa on laajentunut tästä ja se herättää varovaista, suloista toivoa tulevaisuuden suhteen.

Oman tautini myöntäminen huojensi mieltä ja auttoi asioiden hoitamista. Olen asianmukaisen ylpeä myös itsestäni, sillä lamaantuminen on tautini inhottavin ja tyypillisin puoli. Kävin lääkärillä ja myöhemmin jaksoin laittaa kakkua sekä lihapullia (tomaattikastikkeessa spagetin kera - päivänsankarin toivepäivällinen). Tautiin liittyvä ärtyisyys on inhottavaa ja huomaan, että tytär reagoi heti takaisin lisääntyvällä vastahankaisuudella ja ärtyvyydellä. Peilanneeko minua.

Lääkärillä unohdin, että minulle on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mikä on hassua, siis se unohdus. Johtuu kai siitä, ettei se tuntunut oikein istuvan eikä siihen määrätty lääkitys tuntunut auttavan. Ei nyt auta kyllä SSRI-lääkityskään kunnolla. Kuka meistä nyt on tyypillinen mikään, en tiedä, mutta lääkäri antoi minulle huomiseksi tunnin ajan, joten näitä ehdii kyllä miettiä. Hyvä lääkäri, oiva kuuntelija ja leikkaava lanttu. En odota ihmeitä, mutta uskon, että pääsen eteenpäin.

Yritän ajatella nyt niin päin, että kun kerran moni ympärillä oleva iso asia on kunnossa, voin keskittyä omaan napaani enemmän kuin vaikeassa tilanteessa ja tehdä kaikenlaista terveyttä edistävää ilman kaihertavaa tunnetta siitä, että pitäisi panostaa energiansa kiireellisimpiin kohteisiin. Energia sitä paitsi loppuu, jos sairaus pahenee. Silti haluaisin joskus vain nauttia mukavasta elämäntilanteesta enkä tempoilla kriisissä. Ehkä seeprakin haluaisi joskus olla kirahvina.

Yölliset ajatukset uivat kankeina

Tulin katsomaan, mitä blogille kuuluu. Eipä paljon mitään, kun en päivitä. Ei varsinaisesti yllättävää.

Jotkin negatiiviset kommentit täällä kolauttavat. En ole kovin vahva, koska depressio tuli taas luokseni. Äänet ovat kovia ja ihmisten kovuus vielä kovempaa. Olen kovin pahoillani depiksen visiitistä. Alan ymmärtää historiallisten henkilöiden depiskuvauksia. Kaikki eivät parane sairaudesta koskaan, vaan saavat "mustan koiran" yhä uudelleen elämäänsä.

Moni asia on paremmin kuin pitkään aikaan. Arvostan työtäni ja ilahdun siitä. Minulla on sosiaalista elämää ja ystäviä. 14 täyttävä poikani laajentaa koko ajan puheilmaisuaan ja pärjää yhä paremmin myös ilman vanhempiaan, ainakin erityisiä ymmärtävissä konteksteissa. Kohta 8-vuotias tytär pääsi ensimmäisen koulusyksynsä täräyksistä eteenpäin ja nauttii nyt koululaiselämästään. SP:llä jytää töissä ja siviilissäkin menee varsin mukavasti.

En voi nauttia kunnolla kaikista hienoista asioista, kun depis vetää vinoon koko ihmisen. Vääryys. En jaksaisi millään sairastaa. Mutta olen nyt sairauslomalla sen, minkä lääkäri määrää enkä tällä kertaa kieltäydy. Jos määrää. Mistä näistä tietää.

En osaa sanoa, päivitänkö blogia jatkossa, vai en. Olen huonossa kunnossa, resurssini ovat rajalliset ja niille on valtavasti käyttöä. En sitoudu mihinkään, mutta kirjoitan, jos se edistää kuntoutumista.